torstai 6. helmikuuta 2020

Harrastustakuu yhdenvertaisuuden asialla?


Nuorten vapaa-ajan harrastamista on perinteisesti hyödynnetty muun muassa kansalaiskasvatuksen välineenä. Nyt vapaa-ajan harrastaminen on noussut Nuorisopolitiikan keskiöön, jolloin se nähdään ennen kaikkea välineenä syrjäytymisen ehkäisylle ja hyvinvoinnin edistämiselle. Viime vuosina on keskusteltu erityisesti harrastustakuusta – yhden mieleisen harrastuksen takaamisesta jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Harrastustakuun ajatus löysi tiensä myös Suomen hallituksen agendalle Sipilän hallituksessa, joka kirjasi sen toimenpideohjelmaansa. Nykyinen Marinin, hallitus on varannut harrastustakuun toteutukseen huomattavia taloudellisia resursseja ja marraskuussa 2019 asetettiin opetus- ja kulttuuriministeriöön työryhmä valmistelemaan konkreettista esitystä harrastustakuun toteutuksesta.

Nuorisotutkimusverkostossa toteutettiin vuosina 2018–2019 tutkimushanke lasten ja nuorten harrastamisen yhdenvertaisista mahdollisuuksista Suomessa. Hankkeen loppuraportti, Leena Haanpään selvitys Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla ilmestyi lokakuussa 2019.

Tutkimuksen tuloksissa korostetaan omaehtoisen tekemisen merkitystä harrastustakuussa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Se olisi tärkeää nostaa nykyistä näkyvämmin esille harrastamisen eri foorumeilla ja syytä nostaa myös kunnallisten vapaa-aikapalveluiden kehittämiskohteeksi.
Esimerkiksi urheilussa tai musiikissa, tarvitaan sekä huipulle vieviä että erityisesti suuria massoja aktivoivia harrasteseuroja tai oppilaitoksia. Nuorille pitäisi antaa valinnanmahdollisuus huipulle tähtäävän tavoitteellisen kilpailun ja harrastuspohjalla toimivan kisailun välillä. Kilpailun tulisi olla mahdollisuus, ei itseisarvo.

Tutkimuksessa varoitetaan myös harrastustakuun kansallisessa toteuttamisessa piilevistä vaaroista. Mikäli harrastustakuun toteuttamiseen tarkoitettuja julkisia avustuksia myönnetään vanhoja harrastamisen käytäntöjä uusintaviin, ylläpitäviin ja edistäviin tarkoituksiin, kuten kilpaurheilun tukemiseen, voi harrastustakuu entisestään vahvistaa lapsia ja nuoria erottelevaa
harrastamista.

Tästä syystä tutkimuksessa peräänkuulutetaan harrastustakuu toiminnan järjestäjän arvopohjaa ja halua organisoida aidosti yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon perustuvaa harrastamista. Tutkijat muistuttavat, että huoli nuorten arjen elinolojen polarisoitumisesta ja syrjäytymisestä on
aiheellinen. Kaikki nuoret eivät ole taloudellisesti samassa lähtöruudussa. Tällöin kunnan omat palvelut ja yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa nousevat ensiarvoisen tärkeään asemaan.

Tekstin referoinut Anja Kuhalampi
#luodehanke#nuorisotutkimus#harrastustakuu#syrjäytyminen#syrjäytymisenehkäisy

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Yksikin aikuinen riittää

"Hän antoi aikaansa, sain kokea sellaista kannustamista ja lempeyttä, jota en ollut koskaan saanut kotoani."

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 12.1.2020 pohditaan, miten auttaa niitä nuoria, jotka jäävät opiskelun ja työelämän ulkopuolelle. Tämä ulkopuolelle ajautuminen on usein seurausta lukuisista vastoinkäymisistä ja huonoista lähtökohdista, joista muodostuu vuosien mittainen sotkuinen vyyhti. Omin avuin sieltä ei useinkaan nousta.

Pääkirjoituksessa todetaan, että nuorille on kyllä tarjolla monenlaisia palveluja, mutta yksilön kohdalla palvelujärjestelmä alkaa toimia vasta kun tilanne on kriisiytynyt. Korjaavat toimet tulevat usein auttamattomasti myöhässä.

Helsingissä on aloitettu kunnianhimoinen ohjelma, jolla kaupunki pyrkii tarttumaan riskitekijöihin nuoren elämässä jo hyvissä ajoin. Yksi hyvin yksinkertaiselta kuulostava tavoite on, että jokaisella helsinkiläisnuorella on vähintään yksi aikuinen, jolle voi puhua ongelmistaan. Jos se ei ole äiti tai isä, se voi olla joku muu.

Tämä asia nousi mieleeni kun luin artikkelin kirjailija Taija Tuomisesta, joka kertoo selvinneensä ”perhehelvetistä” äidinkielen opettajansa tuella ja kannustuksella. Taijan elämä oli täysin tuuliajolla, kun hän nuorena ilmoittautui iltalukioon. Koulu olisi kenties saattanut jäädä kesken mutta lukion äidinkielen opettajan kohtaaminen oli käännekohta hänen elämässään:
- Hilja antoi aikaansa, sain kokea sellaista kannustamista ja lempeyttä, jota en ollut koskaan saanut kotoani, kirjoittaa Taija Tuominen.

Opettaja oli ensimmäinen ihminen, jolle Taija pystyi kertomaan kauheuksista kotona. Hilja auttoi Taijaa löytämään oman luovuutensa ja kanavoimaan sen oikein. Ainoastaan olemalla hänelle läsnä ja tavoitettavissa. 

Toinen tositarina, joka tulee mieleen, on oululaisesta poliisista, joka kerta toisensa perään haki saman nuoren pojan pahanteosta ja joka puhui aina kohteliaasti ja kannustavasti sekä pyysi poikaa toistuvasti miettimään, mitä hän oikein elämältään halusi. Vuosia myöhemmin pojan jo ollessa ihan kelpo ammatissa, hän tapasi sattumoisin tämän konstaapelin ja silmät kyynelissä kiitti ja kysyi:
- Kuinka ihmeessä sinä aina jaksoit minuun uskoa, luottaa siihen, että parannan tapani?

LUODE-hankkeessa olen päässyt läheltä seuraamaan miten taitavia nuorten kanssa työskentelevät vetäjämme ovat. Heitä voisi kutsua kohtaamisen ammattilaisiksi, jotka osaavat kuunnella, pysähtyä, rohkaista. Kiitos Paavo, kiitos Elli, Elina ja muut!

Yksikin kuunteleva ja läsnäoleva aikuinen voi riittää katkaisemaan negatiivisen kierteen nuoren elämässä.




Anja Kuhalampi

#luodehanke#nuortensyrjäytyminen#nuorisotyöttömyys#nuortenpalvelut#läsnäolo



maanantai 16. joulukuuta 2019

Lahtelaisten 9-luokkalaisten käsityksiä yrittäjyydestä ja omista yrittäjyysvalmiuksistaan - Kehittämisajatuksia yrittäjyyskasvatukseen


      LUT-yliopiston tutkijat Tuija Oikarinen ja Suvi-Jonna Martikainen vierailivat keväällä 2019 kuudessa lahtelaisessa yläkoulussa ja kartoittivat yhteensä 23:n eri 9-luokan oppilaiden näkemyksiä yrittäjyydestä. Yhteensä 429 oppilasta vastasi mobiilikyselyyn, jossa kysyttiin heidän tulevaisuuden näkemyksiään, yrittäjyysvalmiuksiaan ja käsityksiään yrittäjyydestä. Vastaajista tyttöjä oli 198, poikia 210 ja 20 muun sukupuolista tai ei halunnut kertoa sukupuoltaan. 

9-luokkalaisten käsitykset yrittäjyydestä olivat varsin perinteisiä: paljon työtä, vähän vapaata, yksinäistä, vastuullista, stressaavaa ja riskialtista. ”Työtä jossa kaikki tulisi tehdä itse, suunnittelu, työnteko. Koko elämä muovautuu sen yrittämisen ympärille.” He arvelivat, että yrittäjyys vaatii paljon osaamista, luovuutta ja rohkeutta. Yrittäjyyttä arvostettiin ja sen katsottiin antavan mahdollisuuksia mielenkiintoiseen, rahallisesti ja henkisesti palkitsevaan työhön, omien juttujen toteutukseen ja itsensä herruuteen. Monet vastaajat tunnistivat yrittäjyyden molemmat puolet: ”Vaikuttaa raskaalta, mutta sen arvoiselta”

Vastaajista 24 eli 6 % arvioi ryhtyvänsä todennäköisesti yrittäjäksi, 54 % piti yrittäjyyttä mahdollisena ja 40 % ei nähnyt yrittäjyyttä vaihtoehtona. Yrittäjyydestä kiinnostuneiden nuorten vastauksissa korostui yrittäjyyden itsenäisyys ja mahdollisuus toteuttaa itseään. Myös haasteet, kuten raha, riski ja työn paljous mainittiin. Yrittäjähenkisillä nuorilla oli ideoita ja he näkivät yrittäjyyden mahdollisuutena vaikuttaa. 95 % yrittäjiksi aikovista nuorista kertoi, että perheessä tai lähipiirissä on yrittäjiä. ”Äidilläni on yritys ja olen nähnyt kuinka paljon vapaampaa työnteko silloin on.” ”Isäni on yrittäjä joten tiedän siitä tosi paljon. Yrittäjyys ei ole ensimmäisenä unelmien listallani, mutta kyllä sekin monesti on mielessä käynyt. Tiedän, että yrittäjät joutuvat tekemään tosi paljon duunia”.

Kun yrittäjyyteen positiivisesti ja kielteisesti suhtautuvien nuorten vastauksia verrattiin keskenään, niin merkittävänä erona havaittiin, että yrittäjyyspositiiviset nuoret näkivät ympäröivässä maailmassa enemmän mahdollisuuksia luoville ratkaisuille ja itsensä toteuttamiselle. Sen sijaan eroja ei ollut henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, kuten tavoitteellisuudessa, itseohjautuvuudessa, itseluottamuksessa, sinnikkyydessä, epävarmuuden siedossa tai yhteistyötaidoissa.  

Tulosten valossa näyttää, että jos nuoria halutaan kannustaa yrittäjyyteen, niin he tarvitsevat lisää tietoa yrittäjyydestä. Nyt moni vastasi, että ”En tiedä mitään yrittäjyydestä”. Tai sitten todettiin, että ”Koulussa siitä jankutetaan koko ajan joten nyt aina kun kuulen sanan ’yrittäjyys’ koulussa, minua alkaa ärsyttää”. Yrittäjyys näyttäytyy nuorille melko perinteisenä kivijalkaliiketyyppisenä yrittäjyytenä, kuten kampaamon, pulttipajan tai pitserian pitämisenä. Muidenkin yrittäjyysmuotojen, kuten bloggaamisen tai alustatalouden liiketoimintamallien tuominen yrittäjyyskasvatuksen opetussisältöihin olisi tarpeen. Yrittäjyyskasvatuksen painopistettä pitäisi laajentaa omien osaamisten, kyvykkyyksien ja sinnikkyyden korostamisesta ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien huomaamiseen.

Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia muiden viimeaikaisten tutkimusten (1) kanssa, joissa korostetaan, että yrittäjyyskasvatuksessa olisi tärkeää: 

  • Opetussisällön ja -tavan räätälöiminen vastaamaan nuoren omia mielenkiinnon kohteita
  • Opetuksen kokemuksellisuus: autenttisten kokemusten saaminen ja niiden reflektoiminen 
  • Ansaintalogiikkaan keskittymisen sijaan huomio ympäristöön vaikuttamiseen ja muille arvon tuottamiseen.

Jos yrittäjyyskasvatuksen ytimessä ei ensisijaisesti korosteta rahan ansaitsemista vaan ajatusta, kuinka omalla toiminnalla voi tuottaa arvoa ja iloa muille, niin tämä laajentaa yrittäjyyskasvatuksen opetusfilosofiaa. Arvon luominen voi olla pyyteetöntä. Tämä edistäisi, että yrittämisellä oppiminen koettaisiin merkitykselliseksi toiminnaksi, joka lisää iloa ja hyvinvointia. ”Haluan tehdä työkseni jotain luovaa ja itsenäistä, jolla on vaikutusta.”

Teksti: Tuija Oikarinen
(1) Jones, C., Penaluna, K. & Penaluna, A. (2019) The promise of andragogy, heutagogy and academagogy to enterprise and entrepreneurship education pedagogy. Education + Training, Vol. 61, No. 9, pp. 1170-1186.
Lackéus, M. (2017) Does entrepreneurial education trigger more or less neoliberalism in education? Education + Training, Vol. 59, No. 6, pp. 635 – 650.