Kirjoittaminen on näkyväksi tulemista

Koronavirus pakotti meidät luodelaiset etsimään uusia toteutusmuotoja toiminnalle nuorten kanssa. Yksi niistä oli Kirjoittamisen ilo -verkkokurssi, jota vetivät Tarinavoima Oy:n Anu-Liisa Rönkä sekä kirjailijat Petri Tamminen ja Antti Rönkä. Heidän lähtökohtansa ja tavoitteensa kurssille kiteytyivät kolmeen asiaan: innostus, keveys ja hauskuus sekä turva.

- Päämäärämme oli innostaa nuoret kirjoittamaan ja huomaamaan, että he pystyvät luomaan jotain, mistä he eivät etukäteen tienneet. Toissijainen tavoite oli se, että samalla kirjoittamisen taito paranee, kuvaa Anu-Liisa Rönkä.

Toisaalta ohjaajat pyrkivät siihen, että tehtävät olisivat keveitä ja hauskoja - varsinkin alussa, kun yritetään ilmaisukynnyksen yli. Tärkeä lähtökohta oli myös olla nuorille rauhallinen kannustava aikuinen tämän kurssin ajan. Tarinavoiman oma kirjoittamisen filosofia lähtee ajatuksesta ”En tiedä mitä ajattelen asiasta, kun en ole vielä kirjoittanut siitä.”

- Kirjoittaminen on enemmän löytämistä kuin etsimistä, ja on palkitsevaa että nuori löytää itsestään voimavaroja, kykyjä, maailman hahmotusta ja itsereflektiota. Kirjoittaminen on näkyväksi tulemista ja se on nuorille keskeistä, kuvailevat ohjaajat.

Muihin taiteenlajeihin verrattuna kirjoittaminen ei vaadi soitinta tai sivellintä vaan väline on sanat. Kurssille tulevan kirjoittajan resurssi on elämä, jonka hän oppii havaitsemaan aiheistoksi, asiantuntemukseksi ja tarinoiksi. Kun syntyy halu kertoa, keinojen opetteleminen ei tunnu enää raskaalta, eikä palautteen vastaanottaminen ikävältä, kun samalla hyvin syvästi tietää, että tämä auttaa minua kertomaan tarinani paremmin.

Ohjaajat kokivat palkitsevana, että nuoret lähtivät niin innolla mukaan. Samoin se, että nuoret olivat hyvin vastaanottavaisia opetukselle; he kehittyivät ja tekivät harjoituksia juuri siitä aiheesta, mikä oli tarkoituksin. Ohjaajille jäi olo, että he saivat yhdessä nuorten kanssa aikaan ilmaisun iloa ja samalla kirjoittajat oppivat.

Nuoret puolestaan antoivat huikeaa palautetta. He kiittivät hyvästä ja innostavasta ilmapiiristä, motivoivista tehtävistä ja kannustavasta palautteesta. Osalle kurssin tehtävät toivat arkeen kaivattua rytmiä.

- …on ollut hauskaa huomata, että kun tämän kurssin tehtävät ovat olleet tehtynä, odottaa jo uusia, tai päätyykin kirjoittamaan omia juttujaan! Yhtäkkiä onkin tullut tarve kirjoittaa ja se tarve on alkanut pakottaa keskellä päivää.

- Kokemukseni ovat koulun äidinkielen tunneilta, joten kurssi on syventänyt osaamista paljon! Olen entistä varmempi aiheista, joista haluan tulevaisuudessa mahdollisesti kirjoittaa.

- Kurssi on ollut hyvä tilaisuus kirjoittaa tekstejä, jotka ovat poissa omalta mukavuusalueelta, suoritusvapaaseen ympäristöön.

- …kurssin aloittaminen oli hyvin jännää ja halusin haastaa itseäni kirjoittaa eri tavalla omasta näkökulmasta. Aluksi tietysti hävetti ihan kauheasti, mutta sitten lopuksi tuli sellainen ylpeä ja iloinen olo.

- Lisäksi elämänhaluni on palannut kirjoittaessani ja haaveilen jo uudesta opiskelupaikasta, aion vaihtaa alaa joka oikeasti inspiroisi minua ja en enää itkisi sitä, että olen vielä hukassa.

- Tämä on minulle ollut ihanan rentouttavaa ja sellaista, mitä olen kaivannut, kun miettii elämää pelkkänä ahertamisena ilman mitään luovaa ajattelua.

Kurssilla toistettu "show don’t tell" -ohjeen nuoret kokivat kaikkein antoisampana ja usean maininnan sai rohkaisu: "Jotain on aina parempi kuin ei mitään".

Alla Sofia Storbergin kirjoitus havainnointitehtävästä.

#luodehanke#taidekasvatus#nuoret#luovuus#luovakirjoittaminen#taidelähtöisetmenetelmät

Anja Kuhalampi

Hän syventyy kirjaansa, hän ei halua viereensä ketään.

Kun tietty aika on kulunut, hän ponkaisee huoneestaan. Askeleet ovat kuin norsulauman karnevaalit.

Hän ravaa edestakaisin levottomasti talossa, hän ei kuule mitään. Korvista kaikuu vain sointuja, joita hän kuulee.

Jos hän haluaa kuulla jotain, hän karjaisee kovalla äänellään sanoja.

Hän nauraa huoneessansa, voiko opiskelu olla niin hauskaa?

Nauru kaikuu talossa, jossa muuten on hiljaista, tyhjää ja hieman ankeaa.

Kun joku on pielessä hän tokaisee sievästi, pikkuruisella äänensävyllä jotain mumisemisen ja ininän sekoitusta.

Lopulta hänellä on tarve selittää asiat juurtajaksaen, jotta mikään ei jää epäselväksi.

Tämä mielentila on mielenkiintoinen, sillä se on kasattu monesta. Se ei ole vain yksi, ainukainen. Se on ainutlaatuinen.

Tavarat voivat olla hukassa tai niitä ei vain ole juuri nyt, mutta ei se mitään. Naapurihuoneesta löytyy lainattavaksi,

eri asia onko lupaa saada.

               

Sofia Storberg