Eväitä tulevaisuuden kohtaamiseen

 

LUODE-hanke päättyi virallisesti 28.2.2021. Alaotsikko Luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä kuvaa hyvin sitä, millaisia tavoitteita hankkeella oli. Luonto ja taide ymmärrettiin arvokkaiksi oppimisympäristöiksi, jotka loivat mahdollisuuksia kasvulle ja kehittymiselle kokonaisvaltaisesti koskettavien elämysten kautta. Nuorille haluttiin antaa eväitä tulevaisuuden työelämää varten, sillä työ tulee entistä enemmän olemaan verkostomaista vuorovaikutusta, jossa on huomioitava inhimillisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmat. LUODE-hanke halusi tarjota nuorille kokemuksia, jotka vahvistaisivat taitoja hallita käynnissä olevaa kiihtyvää muutosta; kokemuksia, joita reflektoimalla nuoret voisivat oppia oleellisia asioita itsestä, toisista ja ympäröivästä maailmasta.

 Luonto ja taide oppimisympäristönä

Luontoa käytettiin välineenä nuorten aktivoimiseen sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseen. Lukuisat tutkimukset osoittavat luonnon myönteiset hyvinvointi- ja terveysvaikutukset: luonto elvyttää stressistä, kohottaa mielialaa sekä parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Erityisesti Vierumäen, Suomen ladun ja Outward Bound Finlandin vaellus- ja melontaretkien sekä kalliolaskeutumisen yhteydessä heräteltiin nuorten innostusta liikkua luonnossa, sisäistää kestävän kehityksen ajatuksia ja ottaa vaativiakin tehtäviä vastaan. Luontoretket sisälsivät uusien taitojen oppimista, vastuunottoa ja omien rajojen rikkomista. 

 Nuoret kuvasivat luonnossa olemista (Kasvun maisemia, 2020, 68):

”Niin ehkä semmoisen keskittymisen kannalta, semmoisen pysähtymisen kannalta tää on tosi hyvä. Niin luonto saa ihmisen toimimaan ihan eri lailla. Tosi vaikeaa selittää, mutta siellä rauhottuu ihan eri lailla kuin missään muualla.”

 

”kun pääsee täs seikkailuelämystoiminnassa kun pääsee ylittämään itsensä ja tekee sellaisia juttui, mitä ei välttis muuten tekis.”

Taidepiloteissa nuoret oppivat yhteistyökykyä, epävarmuuden sietoa ja kurinalaisuutta. Palautteen antaminen ja saaminen lisäsivät itsearvostusta ja empatiaa. Taiteelliseen prosessiin osallistumisen voimauttavista vaikutuksista on monia tutkimuksia. Esimerkiksi musiikin tekemisen yhteydessä ja sen kautta syventyvän motivaatiotason on todettu luovan hyvää oloa ja lisäävän sosiaalisia kontakteja, mikä johtaa aktiivisempaan ja motivoituneempaan elämään. Taideyliopiston Luovaa lauluntekoa, Kirjoittamisen iloa ja Suomen ladun digivalokuvauksen kurssit tarjosivat valtavasti iloa ja inspiraatiota osallistujille (Kasvun maisemia, 2020, 81,88 ja 97):

 

”Kurssi antoi minulle etenkin itsevarmuutta laulunkirjoittajana. Ennen kurssia ajattelin, että enhän minä voi tehdä biisejä, en minä osaa. - - Sain kokonaisen biisin tehtyä, joka oli minulle suuri saavutus, sillä en ollut tehnyt sitä aiemmin.”

 

”- - kurssin aloittaminen oli hyvin jännää ja halusin haastaa itseäni kirjoittaa eri tavalla omasta näkökulmasta. Aluksi tietysti hävetti [oma teksti] ihan kauheasti, mutta sitten lopuksi tuli sellainen ylpeä ja iloinen olo.”

Reflektoinnin merkitys korostui kaikessa toiminnassa. Luontoretkien ja taidepajojen tekemisiin palattiin aina jälkeenpäin. Ohjaajat kannustivat nuoria sanoittamaan omia kokemuksiaan ja sitä kautta lisäämään nuorten itseymmärrystä ja –tuntemusta. Parhaimmillaan keskustelut johtivat syvällisiin pohdintoihin tulevaisuudesta, oman elämän arvosta ja itselle tärkeistä asioista (Kasvun maisemia 2020, 64 ja 68):

 

”Välillä horjahdin [kalliolaskeutumisessa] pari kertaa - - Nyt mä ehkä aattelen sitä kokemusta siten, että joskus elämässäkin tulee asioita, jotka horjuttaa, mut aina niistäkin on mahdollista selvitä.”

 

”- - seikkailu ei ole se pääpaino, vaan justiin se itsetutkiskelu ja oppiminen, mikä tässä on koko ajan läsnä. Ja ryhmässä toimitaan paljon, mikä antaa sosiaalisiakin valmiuksia.”

 

”Lisäksi elämänhaluni on palannut kirjoittaessani ja haaveilen jo uudesta opiskelupaikasta, aion vaihtaa alaa joka oikeasti inspiroisi minua ja en enää itkisi sitä, että olen vielä hukassa.”

 Humanistinen yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatuksen törmäytys taidekasvatuksen ja seikkailupedagogiikan kanssa synnyttivät uudenlaisen lähestymistavan yrittäjyyteen. LUT:n tutkijoiden fasilitoimana ja kaikkien osatoteuttajien voimalla aloimme pohtia yrittäjyyskasvatuksen nykyistä eetosta, joka kumpuaa taloudellisen kasvun ja työllisyyden tavoitteista ja sen arvopohjassa näyttäisi painottuvan voittoon tähtäävä tehokkuustavoite. Miltä yrittäjyyskasvatus näyttäisi, jos siihen liitettäisiin hyvinvoinnin ja hyvän elämän arvopohja – ihmisenä kasvu – ja yritystoiminnan ensisijaisena tarkoituksena olisi hyvän tuottaminen ympäröivälle maailmalle? Näiden kysymysten saattamana rakentui Humanistinen yrittäjyyskasvatusmalli sekä ”Kartta maailmaan, jonka haluat” -materiaali tueksi toisen asteen työssäoppimisen jaksoille.

Nuoret itse sanoittivat toiveitaan työstä ja yrittäjyydestä (Kasvun maisemia 2020, 41):

                                                                                              

 "- - hyvä fiilis, tekee sitä mitä tykkää”,

”- - työn johon päädyn tulee olla sellainen josta nautin ja saan  toteuttaa itseäni jollain tapaa. Haluan että työ jota teen on merkityksellistä muillekin kuin itselleni ja haluan että saan vaikuttaa maailmaan työlläni”.

”Näen sen [yrittäjyyden] mahdollisuutena toteuttaa omaa juttuaan.”

Merkityksellisyys korostui työelämätoiveissa monella tapaa: ”haluan auttaa, jos jollain ei ole hyvä olla”, ”tehdä asioita niin että vahvuuteni olisi hyödyksi”, ”jos pystyn vaikuttamaan johonkin itselleni tärkeään asiaan. Jos pystyn tekemään jotakin muutosta.”, ”autan ihmisiä tai maapalloa”.

Työelämään tutustumisjaksoihin materiaalia

Perusasteen työelämään tutustumisjaksot saivat materiaalipaketin Töihin siitä – opas työelämään tutustujalle. Se sai innoituksensa oppilaille, opoille ja työnantajille tehdyn kartoituksen tuloksista. Meille hanketoimijoille muodostui yhteinen näkemys tarpeesta rikastaa ja monipuolistaa TET-jaksojen sisältöjä. Lisäksi koettiin tärkeäksi tasavertaistaa työpaikkoja keskenään, sillä erilaisten työpaikkojen mahdollisuudet työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen sekä monipuolisiin työtehtäviin vaihtelivat suuresti. Ajatukset konkretisoituivat täytettävän oppaan muotoon, jonka tavoitteena on toimia linkkinä koulun ja työelämän sekä oppiaineiden ja työn tekemisen välillä. Oppaan tarkoituksena on auttaa sekä työnantajaa että eri oppiaineiden opettajia TET-jakson sisältöjen syventämisessä – ja mikä tärkeintä – kannustaa nuorta toimimaan itsenäisesti työpaikalla sekä auttaa tarkastelemaan työelämää yksittäisiä työtehtäviä laajemmin. Sähköisesti täytettävä vihko löytyy Talous ja nuoret säätiön -sivustolta.

Laaja verkosto

Kolmen vuoden aikana karttui laaja osaajien ekosysteemi. Jo itsessään hankekonsortio oli kattava: kolme yliopistoa, toisen asteen oppilaitos ja kaksi kolmannen sektorin toimijaa. Suomen ladulla oli aktiivisia osastoja ympäri Suomen, Outward Bound Finland ry:n verkostoista löytyi kokeneita luontoalan kouluttajia ja kansainvälisiä kontakteja, Vierumäki rikastutti hanketta Suomen seikkailukasvattajien verkostolla, Taideyliopiston piiristä saimme mukaan ympäristötaiteilijoita, taidekasvattajia ja musiikkipedagogeja, LUT:n tutkijoiden kansallinen ja kansainvälinen yrittäjyyskasvatusverkosto ja yrittäjyystutkimus kasvattivat sisällöllistä osaamista. Helsingin yliopisto toi sosiaalipsykologian osaamista, joka puolestaan avarsi näkökulmia yrittäjyyteen. Hankkeessa luotiin kontakteja myös nuorisotutkimuksen verkostoon, ulkonaopettamisen ammattilaisiin ja ympäristökasvattajiin. Toivottavasti näissä verkostoissa jatkuvat ja jalostuvat kaikki ne innovaatiot, joita LUODE-hakkeessa syntyi.

 

 

 Anja Kuhalampi

 #luodehanke #nuoret #tulevaisuudentyö #yrittäjyyskasvatus #taidekasvatus #seikkailupedagogiikka #TET-jakso #TTO-jakso #kokemuksellinenoppiminen

Linkkejä materiaaleihin:

 www.luodehanke.fi

Kasvun maisemia – uusia näköaloja nuorten kanssa työskentelyyn http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-615-3 

Humanistisen yrittäjyyskasvatuksen kirppupeli http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091669633

Töihin siitä – opas työelämään tutustujalle https://www.kunkoululoppuu.fi/tet/tet-tehtavia-eri-oppiaineisiin/

Kartta maailmaan, jonka haluat https://www.lahdenyliopistokampus.fi/wp-content/uploads/2021/02/LUT-Kartta-maailmaan-jonka-haluat.pdf

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuka suojelee kiusattua?

Hämmentyneenä ja ahdistuneena olen seurannut uutisointia Koskelan tapahtumista, jossa kolme nuorta surmasivat lastensuojelun asiakkaana olevan nuoren pojan. Ehkä eniten kirjoittelussa on vaivannut eri instituutioiden ja viranomaisten ristiriita puheiden ja tekojen välillä.

”Lastensuojelu tekee aina parhaansa suojellakseen jokaista lasta ja nuorta”, vakuuttavat lastensuojelun työntekijät. Samaan hengenvetoon he korostavat ettei lastensuojelu toimi tyhjiössä ja viittaavat koulujen ja oppilashuollon resursseihin. Siis siihen, onko koulupsykologeja, kuraattoreita, terveydenhoitajia ja koululääkäreitä tarpeeksi.Vastuuta sysätään toisiin instanssehin.

Kouluista vastaavat johtajat ja rehtorit eivät esimerkiksi ota Koskela-tapauksessa suoraan kantaa poliisin tietoihin uhrin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta. He antavat kyllä ymmärtää, että tänä päivänä on tehty useita toimenpiteitä koulukiusaamisen kitkemiseksi ja että vakavissa tapauksissa ”olemme moniammatillisessa yhteistyössä poliisin ja lastensuojelun kanssa”.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohto puolestaan kertoo, etteivät kouluviranomaiset voi kommentoida yksittäisen oppilaan asioita. Varsinkaan, kun meneillään on poliisin esitutkinta. Joskin koulun työntekijöiden mielestä sosiaalitoimen väki ei aina kerro heille riittävästi nuoren asioista. Tämän vuoksi koulun työntekijät kokevat usein tekevänsä päällekkäistä työtä sosiaalitoimen kanssa.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista säädetyn lain mukaan vaitiolo-­ja salassapitosäädökset estävät sosiaalityöntekijää jakamasta asiakasta koskevia tietoja muutoin kuin asiakkaan luvalla. Kuitenkin hyvin ponnekkaasti ilmaistaan monissa yhteyksissä, kuinka "koulun ja sosiaalitoimen välisen yhteistyön tulee olla avointa vuorovaikutusta" - salassapitosäädökset huomioiden.

Apulaispormestari viestittää, että nuoriin liittyvät tiedot ovat luottamuksellisia eikä niitä siksi pysty kommentoimaan. Hänen näkemyksensä mukaan isossa mittakaavassa yhteiskunnan on pystyttävä suojaamaan sen tarpeessa olevia mutta ”on ymmärrettävä kuitenkin viranomaistoiminnan mahdollisuuksien rajallisuus epätäydellisessä maailmassa.”

Vaikuttaa siltä, että poliisi ottaa ainoana vastuuta myöntämällä epäonnistumisen ja  sanomalla: ”me, yhteiskunta, emme tee tarpeeksi. Lastensuojelun ammattilaiset ovat toistuvasti ottaneet esiin keinojensa ja voimavarojensa riittämättömyyden. Mikään ei silti muutu, perustetaan vain lisää työryhmiä ja pidetään kokouksia”.

 Anja Kuhalampi

#luodehanke#koulukiusaaminen#lastensuojelu#väkivalta#sosiaalitoimi#koulu

Humanismia yrittäjyyskasvatukseen

Taustaa  

Työelämän murroksessa yrittäjyys nähdään yhteiskunnan kilpailukyvyn avaintekijänä. Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017) on linjannut, että kaikilla kouluasteilla on tarjottava mahdollisuus kehittää yrittäjyydessä tarvittavia tietoja ja taitoja. Yrittäjyyskasvatuksen korostaminen kumpuaa taloudellisen kasvun ja työllisyyden tavoitteista ja sen arvopohjassa näyttäisi painottuvan voittoon tähtäävä tehokkuustavoite.Tässä puheenvuorossa mietimmekin, miltä yrittäjyyskasvatus näyttäisi, jos siihen liitettäisiin hyvinvoinnin ja hyvän elämän arvopohja – ihmisenä kasvu – ja yritystoiminnan ensisijaisena tarkoituksena olisi hyvän tuottaminen ympäröivälle maailmalle (Yunus 2010).

Humanismi tarkoittaa von Wrightin (1976) mukaan etsivää asennetta, joka korostaa ihmisen arvokkuutta, pyrkii hyvään elämään ja on määriteltävä uudelleen kunkin aikakauden elinehtojen mukaan. Humanismin tehtävänä on olla kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti määräytyneiden ilmiöiden havainnointia, kommentointia ja havaintoihin perustuvaa toimintaa.

Nussbaumin (2010) mukaan kasvatuksen tulisi välineellisen voitontavoittelun sijaan kannustaa kriittiseen ajatteluun, mielikuvitukseen ja luovuuteen. Lisäksi kasvatuksen tavoitteena on edistää osallistuvaa asennetta maailman ongelmien ratkaisemiseen ja empaattista suhtautumista muihin. Suominen kuitenkin toteaa (2013, 23), että ”yrittäjyystutkimuksen piirissä pohdintaa ’inhimillisestä kasvusta’ on usein pidetty epärelevanttina – suorastaan outona asiana”. Ehdotamme, että humanistisuuden edistämiseksi olisi yritäjyyskasvatuksessa syytä hyödyntää seikkailu ja taidekasvatuksen lähestymistapoja sekä eri alojen kasvattajien yhteistyötä.

Seikkailukasvatuksesta minäpystyvyyttä ja itsetuntemusta

Kokemuksellinen oppiminen voidaan ymmärtää oppijaa monipuolisesti koskettavana ja
aktivoivana prosessina, joka hyödyntää aisteja, tunteita, elämyksiä, mielikuvia ja mielikuvitusta. Seikkailukasvatus on yksi kokemuksellisen oppimisen muodoista. Beamesin (2017) mukaan seikkailu tarkoittaa ennalta suunniteltuja haastavia kokemuksia, joiden lopputulosta ei tiedetä ja joiden saavuttamiseen vaaditaan jonkinasteisia fyysisiä ja henkisiä ponnisteluita. Kasvatuksella puolestaan viitataan toiminnan tavoitteellisuuteen. Nuoren minäpystyvyyden ja -tietoisuuden vahvistami-
sen sekä reflektointitaitojen kehittämisen voi katsoa olevan seikkailukasvatuksen ja laajassa
mielessä ymmärretyn yrittäjyyskasvatuksen jaettuja tavoitteita. 

Luonto tarjoaa kasvatukselle ympäristön, jossa eteen tuleviin tilanteisiin ei usein ole tarjolla valmista ratkaisumallia. Seikkailukasvatus on usein ryhmämuotoista, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen ja jaetut kokemukset syventävät osallistujan kokemusta. Erilaatuiset toiminnat nuotion sytyttämisestä erämaavaelluksiin tarjoavat kokemuksia, joiden avulla osallistuja pystyy havainnoimaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan uusissa tilanteissa sekä kerryttämään luontosuhdetta edistäviä kokemuksia, mikä on tärkeää ympäristöhuolen aikakaudella. 

Jotta toiminta ei jää pelkäksi fyysiseksi aktiivisuudeksi, kokemuksia tulee käsitellä myös tunnetasolla. Reflektoinnin tavoitteena on lisätä osallistujan tietoisuutta omasta toiminnasta, nostaa esille itselle merkityksellisiä asioita sekä yhdistää kokemuksia ja uusia taitoja arkielämään (Pietilä 2020). Kuvaillessaan tunnekokemustaan esimerkiksi köysilaskeutumisen eri vaiheissa, oppija konkretisoi
omat tunteensa. Ääneen sanottuina tunteista tulee näkyviä ja tiedostettuja. Itsetietoisuuden lisääntyminen rohkaisee soveltamaan opittua myös arkiympäristössä. Seikkailukasvatuksessa merkityksellistä ei siten ole toiminta itse vaan se, miten toimintaa ja kokemuksia pystytään liittämään oppijan kokemusmaailmaan.

Taidekasvatuksesta eheyttävää kokonaisvaltaisuutta ja eettistä ymmärrystä

Taidekasvatuksessa yhdistyvät taiteen kaksi intressiä: kasvatuksellinen, jossa tietoisesti pyritään vaikuttamaan oppijaan, ja avoin päämäärä, jolloin taide ymmärretään itsessään arvokkaana ja merkityksiä täynnä olevana ilmiönä, joka tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia todellisuuden ymmärtämiseen (Pääjoki 2004). Taidekasvatus vahvistaa oppijan tarkkaavaisuutta, reflektointikykyä ja empaattisuutta sekä voi tarjota flow-kokemuksia. Pitkäjänteiseen luovaan prosessiin syventyminen on muuttuvassa työelämässä arvokas taito, kuten ovat taiteelliseen tekemiseen liittyvä epävarmuuden sieto ja rohkea itsensä haastaminen.

Taidekasvatuksessa yhdistyvät osallistava ja voimauttava minäpystyvyyttä korostava asenne sekä toisaalta aktivismiin suuntautuminen, joka korostaa vaikuttamisen mahdollisuutta tärkeiksi havaittuihin ympäröivän maailman kysymyksiin. Taidekasvatus käsittelee kullekin aikakaudelle ajankohtaisia inhimillisiä, sosiaalisia, yhteiskunnallisia ja eettisiä ilmiöitä. Suominen (2016, 16) tähdentää: ”Kun maa
ilma näyttäytyy ristiriitaisena, jakautuneena, uhattuna ja haavoittuneena, silloin tarvitaan taiteellista ja kasvatuksellista toimintaa, joka tavoittelee kaikkia ihmisenä olon osa-alueita”.

Taidekasvatuksen anti yrittäjyyskasvatukselle on ihmisen kokonaisvaltaisen kasvun tavoitteleminen. Taidekasvatuksessa kehitetään yhteistyötaitoja, voimautumista kriittiseen, eettiseen ja poliittiseen vuoropuheluun ympäröivän maailman kanssa sekä vaikuttamista merkitykselliseksi havaittuihin kysymyksiin. Yrittäjyyskasvatus korostaa samankaltaisia valmiuksia: luovuutta, rohkeutta ja toimintaa mahdollisuuksien maailmassa. Taidekasvatus kommentoi yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita myös kriittisesti: ihmisenä kasvamista ei ole syytä pienentää vain hyödyn nimiin työelämätaidoiksi tai yrittäjyysvalmiuksiksi. Ympäristön, yhteiskunnallisen toimijuuden ja tasavertaisuuden kysymykset ansaitsevat erityistä huomiota, kun taidekasvatuksesta ammennetaan yrittäjyyskasvatukseen.

Humanistinen yrittäjyyskasvatusmalli

Edellä tavoitteenamme oli yrittäjyyskasvatuksen funktionaalisten, toimeliaisuuteen ja taloudelliseen hyötyyn tähtäävien tavoitteiden törmäyttäminen seikkailu- ja taidekasvatuksen ihmisenä kasvamisen, elämäntaitojen oppimisen tavoitteiden kanssa. Tuloksena on humanistinen yrittäjyyskasvatuksen malli. Mallissa yhdistyvät yrittäjyyskasvatuksen (Lackéus 2016), seikkailukasvatuksen (Beames 2017) ja taidekasvatuksen (Suominen 2016) yhteiset teemat: 1) yksilö, 2) yhteistyö, 3) toiminta ja 4) uutta luovat mahdollisuudet. 

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa tärkeintä on vahvistaa inhimillisen hyvinvoinnin ja hyvän elämän arvopohjaa kestävässä yhteydessä ympäröivään maailmaan. Kasvatuksen tavoitteena ei ole sopeuttaa nuoria olemassa olevaan vaan rohkaista heitä rakentamaan hyvää elämää ja sitä mahdollistavaa yhteiskuntaa.

Yksilö

Yrittäjyyskasvatuksessa oppijana on yksilö, jonka yrittäjämäisiä taitoja kuten itsetuntemusta, minäpystyvyyttä, motivaatiota ja sinnikkyyttä halutaan kehittää. Kasvatuksen tavoite on tunnistaa ne yksilön osaamiset, joilla voi luoda itselle taloudellista hyötyä.

Seikkailukasvatus korostaa yksilön omaa halua ja päätösvaltaa, sitä mikä on itselle merkityksellistä, mihin on sisäistä motivaatiota ja mitä haluaa kehittää itsessään. Tavoitteisiin vastataan turvallisessa ympäristössä aikaisempaa osaamista rikastavin haastein. Tämä edellyttää haasteen ja osaamisen tasapainoa. 

Taidekasvatus avaa ”kolmannen tilan”, jossa on mahdollista tutkia omaa itseään ja suhdetta ympäristöön erilaisin luovin keinoin. Se kannustaa minän vuoropuheluun ympäröivän maailman kanssa ja vahvistaa tekijässä taitoja, kuten kokonaisuuksien hahmottamista, syventymistä ja kärsivällisyyttä. Lisäksi taide tukee tunteiden tiedostamista ja auttaa sanallistamaan kokemuksia. 

Humanistisen yrittäjyyskasvatuksen ytimessä on oppijan tietoisuuden herättäminen siihen, millaisena tämä näkee ympäröivän maailman ja omat vaikutusmahdollisuutensa. Vastaavatko yrittäjyysideologian kasvutarinat nuoren omia tavoitteita, ja millaisia mahdollisuuksia on niiden kriittiselle tarkastelulle? Seikkailu- ja taidekasvatus tarjoavat välineitä emotionaalisiin kokemuksellisiin oppimistapahtumiin sekä merkitysten rakentamiseen vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa.

Yhdessä

Yrittäjyyskasvatuksessa yhteistyön näkökulmana korostuu se, miten mobilisoida ja hyödyntää muita saavuttaakseen omat tavoitteensa. Yhteistyö käsitetään sen perusteella, miten saa muut motivoitua mukaan.

Seikkailukasvatuksessa vuorovaikutus ja yhteistyö muiden kanssa on usein välttämätöntä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistyön merkitys syntyy kokonaisvaltaisena ja vuorovaikutuksellisena kokemisen, tunteiden, haasteiden ja elämysten sikermänä.

Taidekasvatus opettaa kohtaamaan toisia ja ympäröivää maailmaa toisen asemaan asettuen. Keskeistä on ihmisen kohtaaminen samanarvoisena ja itsessään arvokkaana. Muita ihmisiä ei nähdä välineinä tai kilpailijoina suhteessa omiin tavoitteisiin. Taiteen tekemiseen, samoin kuin seikkailuun, liittyy myös yhdessä tekemisen ilo, joka jo sellaisenaan voi riittää motivoimaan toiminnan pariin. 

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa oppiminen erilaisissa autenttisissa ympäristöissä, vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa yhdistävät toiminnan, sen tuloksen ja tulkinnan kokemukselliseksi oppimiseksi. Sivutuotteena syntyy parhaimmillaan iloa, yhteistä innostusta, yhteenkuuluvuutta ja empatiaa. Nämä auttavat havaitsemaan, kuinka antaa oma panos sekä ryhmän että muiden ihmisten yhteiseksi hyväksi.

Toiminta

Yrittäjyyskasvatuksessa korostetaan nopeaa tilaisuuksiin tarttumista epävarmuuden ja riskin uhallakin. ”Hulluissa” kokeiluissa katsotaan piilevän oppimisen ja innovaatioiden mahdollisuus.

Seikkailu kertoo jo määritelmällisesti, että kyseessä on haaste, jonka lopputulosta ei ennalta tiedetä ja josta suoriutuminen vaatii toimintaa. Seikkailukasvatus avaa mahdollisuuksia rohkaistua toimimaan, kohdata epävarmuutta, oppia ja myös kokea onnistumisia. 

Taidekasvatus opettaa epävarmuuden sietokykyä. Työskentelyn kaaren ja valmiin lopputuloksen hahmottaminen etukäteen ei aina ole mahdollista, mutta pitkäjänteinen työskentely opettaa heittäytymistä ja prosessin voimaan luottamista, ja parhaimmillaan myös flown kokemista tekemisen kautta. 

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa oppimisen kannalta keskeistä on, miten toimintaa, kokemuksia ja tunteita opitaan sanallistamaan ja liittämään aiempiin kokemuksiin. Reflektoinnin tavoitteena on lisätä oppijan tietoisuutta ja vastuullisuutta omasta toiminnasta, nostaa esille itselle merkityksellisiä asioita, yleistää kokemuksia muissa ympäristöissä toimimiseen ja tunnistaa omia vaikutusmahdollisuuksia. Kriittistä ajattelua sekä eettistä ja yhteiskunnallista havainnointia tarvitaan jo ennen toimintaan aktivoitumista.

Mahdollisuus

Yrittäjyyskasvatuksessa luovuus, mahdollisuuksien havaitseminen ja ongelmanratkaisukyvyt ovat tärkeitä tavoitteita. Muiden asemaan asettuminen sekä ympäristön tarjoamien tilaisuuksien tunnistaminen kiinnittyvät yrittäjyyskasvatuksessa usein hyödyn ja rahallisen arvonluonnin tavoitteisiin. 

Seikkailukasvatuksessa käytännölliset haasteet opettavat kykyä luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. On tultava toimeen saatavilla olevilla välineillä uusissa tilanteissa,
joissa on paljon erilaisia toimintavaihtoehtoja eikä yhtä ainoaa oikeaa vastausta ole etukäteen
tiedossa. Mahdollisuuksiin tarttuminen ja ratkaisujen löytäminen on avain seikkailuista selviämiseen. 

Taide herättää uusia ajatuksia ja rohkeita ideoita sekä antaa luovan tavan avata ja käsitellä vaihtoehtoisia näkymiä. Taidekasvatuksessa keskeistä on itsenäinen, kriittinen ajattelu, joka ei tähtää lyhyen aikavälin tuloksiin. Pyrkimyksenä on myös tuoda esiin tasaarvoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnalliseen muutokseen liittyviä kysymyksiä.

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa arvonluonnin mahdollisuuksia tarkastellaan tasa-arvoisen sosiaalisen hyvinvoinnin viitekehyksestä. Kriittisen pedagogiikan hengessä on tärkeää, että lapset ja nuoret herätetään kyseenalaistamaan ’itsestäänselvyyksiä’ ja rakentamaan omanlaistaan käsitystä yrittäjyydestä ja sen mahdollistamasta hyvinvoinnin maailmasta.

Yhteenveto

Olemme puheenvuorossa tarjonneet yrittäjyyskasvatuksen taloudellisen kasvun ja tehokkuuden tavoitteiden rinnalle humanistisia ihmisenä kasvamisen, hyvän elämän ja hyvinvoivan yhteiskunnan tavoitteita seikkailu- ja taidekasvatuksesta ammentaen. Joutsenvirtaa ym. (2020) lainaten kasvatuksessa tarvitaan tähyilyä kohti ylevämpää sen sijaan, että keskitytään varmistamaan nykytilan jatkuminen.
Tässä puheenvuorossa on tarjottu rakennuspalikoita humanistisen yrittäjyyskasvatuksen käytäntöjen perustaksi. Tähyily kohti ylevää kaipaakin seuraavaksi humanistisen seuraavaksi humanistisen
yrittäjyyskasvatuksen konkreettisten toimintamallien rakentamista ja kokeilemista eri alojen
osaajien yhteistyönä.

Puheenvuoro on ilmestynyt Nuorisotutkimuslehdessä 2/2020
#luodehanke#yrittäjyys#taidekasvatus#seikkailukasvatus#yrittäjyyskasvatus#uusityö#tulevaisuus

Tuija Oikarinen, Suvi-Jonna Martikainen, Laura Mellanen,  

Hilkka Laakso, Anja Kuhalampi, Eemeli Hakoköngäs, Paavo

Heinonen, Piia Välimäki-Kleemola, Elli Keisteri-Sipilä & Elina Elme

LUODE-hanke nuoren silmin

Koulu ilman seiniä, osa 2 

Hei, olen Sanni Kummala ja opiskelen Vierumäellä ammatillista perustutkintoa liikuntaneuvojaksi. Olen kiinnostunut luonnosta ja siellä liikkumisesta. Tykkään työskennellä ihmisten parissa ja mielestäni tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tässä blogissa käyn läpi omia kokemuksiani Luode-hankkeen aikana ja mitä olen kokemuksista oppinut.

Olin mukana Luode-hankkeen järjestämässä Koulu ilman seiniä (KIS)-projektissa yläasteella luokkani kanssa vuonna 2018 syksy-2019 kevät. Kaiken muun toiminnan lisäksi kävimme melonnan ABC kurssin Päijänteellä ja vaellusretkellä Repoveden kansallispuistossa, joista on jäänyt muistoihin tosi siistejä unohtumattomia kokemuksia. Ysiluokan alussa melontaretkellä meloin ensimmäistä kertaa, näimme kiiltomatoja pimeässä, tutustuimme toisiimme ja söimme hyvin. Nukuimme teltassa ja teimme ryhmäyttäviä harjoitteita, jotka kehittivät meidän luokkahenkeä.

Kirjoitimme retken aikana pieneen vihkoon päiväkirjaa päivistä ja pohdimme mitä olemme oppineet itsestämme, toisistamme ja retkeilystä. Tässä 15-vuotiaan Sannin kirjoittamia oivalluksia vihkoon retkellä, ‘’Opin havainnoimaan tilanteita, joista opin.’’, ‘’Opin luottamaan omiin taitoihini ja siihen, että selviän tilanteessa kuin tilanteessa.’’, ‘’Löysin omia vahvuuksia (sosiaalisuus).’’ Kun löysin vihkon ja luin näitä lauseita, ajattelin että ‘’Vau!’’, osasin jo silloin käsitellä ja oivaltaa omia pehmeitä taitojani.

KIS-projekti on upeinta mihin olen koulussa päässyt mukaan. Opin paljon, siitä kuinka luonnossa tulee toimia ja kuinka siellä voi selvitä monia päiviä. Löysin hyviä uusia ystäviä ja retkillä oli mukana huippu ohjaajat. Myös pehmeät taitoni ovat projektin myötä vahvistuneet ja nykyään osaan ymmärtää muita ihmisiä ja itseäni paremmin. Olen saanut lisää näkökulmia moniin eri asioihin ja ylittänyt itseni monesti. Koen itseni vahvemmaksi ja rohkeammaksi nyt. Luode-hankkeen tapa opettaa ja antaa oivaltaa asioita on innostava ja hyvä. Esimerkkinä voin kertoa itsestäni. Vaihdoin yläasteella vieraaseen kouluun ja pääsin mukaan KIS-projektiin, projektin kautta pääsin luokkaani sisälle todella nopeasti. Kun vuosi oli ohi ja projekti sai päätöksensä, olin vielä enemmän kiinnostunut luonnossa liikkumisesta ja retkeilystä. Koen myös ajatusmaailmani kehittyneen. 

Syksyllä 2019 pääsin Suomen Urheiluopistoon opiskelemaan liikuntaneuvojaksi, jota ennen lähdimme vielä KIS-projektissa olleiden oppilaiden vapaaehtoisten sekä Paavon,Elinan (OBF) ja Jyrkin (OBF) kanssa vapaaehtoiselle melontaretkelle Päijänteelle. Tällä retkellä pohdimme omaa luontosuhdettamme ja sitä, mitä nuori voi saada luonnossa vietetystä ajasta. 

Osallistujasta työharjoittelijaksi 

Luode-hankkeen kautta olen oppinut paljon uutta ja saanut paljon hyvää. Jo yläasteella innostuin seikkailukasvatuksesta ja Paavon työstä, jonka takia hakeuduinkin toisena opiskeluvuotena Paavo Heinoselle LUODE-hankkeen työharjoitteluun. Tämän parempaa työssäoppimisen paikkaa ei minulle voisi olla. Hakeuduin juuri Paavolle työssäoppimisen jaksolle, koska mielestäni hänellä on hyvä tapa neuvoa ja ohjata ihmisiä. Halusin myös tietää kuinka paljon valmisteluja ja suunnittelua retki/ohjaus luonnossa vaatii. Osa syy oli myös se, että tiesin Paavon työskentelevän Vierumäellä, jossa minäkin olen opiskelijana.

Hain Luode-hankkeeseen työharjoitteluun, jotta näen haluanko todella tehdä tulevaisuudessa töitä luonnossa ja nuorten kanssa. Mielestäni tällainen työ, jossa saa työskennellä ihmisten kanssa ja liikkua luonnossa on motivoivaa, se tuo itsellenikin energiaa. Työssäoppimisen aikana olen tehnyt monia erilaisia tehtäviä, kuten ohjannut nuoria luonnossa, ollut mukana suunnittelemassa projekteja ja pohtinut kuinka omia hyviä kokemuksiani luonnosta voisi jakaa muille nuorille. Tämä harjoittelujakso on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen oppinut paljon hanketyöstä; mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea täytyy tehdä ennen projektia ja sen jälkeen.

Loppujen lopuksi Luode-hankkeessa mukana oleminen on opettanut minulle ennakkoluulottomuutta, omatoimisuutta ja rohkeutta tehdä ja toteuttaa asioita, joista pitää. Koen että olen kasvanut tämän hankkeen avulla ja oppinut uusia taitoja elämään. 

 

Hyvää syksyä, 

Sanni

#luodehanke#nuoret#luonto#oppimisympäristö#laaja-alaisetoppimiskokonaisuudet