Nuorten vapaa-ajan
harrastamista on perinteisesti hyödynnetty muun muassa kansalaiskasvatuksen
välineenä. Nyt vapaa-ajan harrastaminen on noussut Nuorisopolitiikan keskiöön,
jolloin se nähdään ennen kaikkea välineenä syrjäytymisen ehkäisylle ja
hyvinvoinnin edistämiselle. Viime vuosina on keskusteltu erityisesti
harrastustakuusta – yhden mieleisen harrastuksen takaamisesta jokaiselle
lapselle ja nuorelle.
Harrastustakuun
ajatus löysi tiensä myös Suomen hallituksen agendalle Sipilän hallituksessa,
joka kirjasi sen toimenpideohjelmaansa. Nykyinen Marinin, hallitus on varannut
harrastustakuun toteutukseen huomattavia taloudellisia resursseja ja
marraskuussa 2019 asetettiin opetus- ja kulttuuriministeriöön työryhmä
valmistelemaan konkreettista esitystä harrastustakuun toteutuksesta.
Nuorisotutkimusverkostossa toteutettiin vuosina
2018–2019 tutkimushanke lasten ja nuorten harrastamisen yhdenvertaisista
mahdollisuuksista Suomessa. Hankkeen loppuraportti, Leena Haanpään selvitys Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla ilmestyi lokakuussa 2019.
Tutkimuksen tuloksissa korostetaan omaehtoisen tekemisen merkitystä harrastustakuussa ja syrjäytymisen
ehkäisemisessä. Se olisi tärkeää nostaa nykyistä näkyvämmin esille harrastamisen
eri foorumeilla ja syytä nostaa myös kunnallisten vapaa-aikapalveluiden
kehittämiskohteeksi.
Esimerkiksi urheilussa tai musiikissa, tarvitaan sekä
huipulle vieviä että erityisesti suuria massoja aktivoivia harrasteseuroja tai
oppilaitoksia. Nuorille pitäisi antaa valinnanmahdollisuus huipulle tähtäävän
tavoitteellisen kilpailun ja harrastuspohjalla toimivan kisailun välillä. Kilpailun tulisi olla mahdollisuus, ei itseisarvo.
Tutkimuksessa varoitetaan myös harrastustakuun
kansallisessa toteuttamisessa piilevistä vaaroista. Mikäli harrastustakuun toteuttamiseen
tarkoitettuja julkisia avustuksia myönnetään vanhoja harrastamisen käytäntöjä
uusintaviin, ylläpitäviin ja edistäviin tarkoituksiin, kuten kilpaurheilun tukemiseen, voi harrastustakuu entisestään vahvistaa
lapsia ja nuoria erottelevaa
harrastamista.
Tästä syystä tutkimuksessa peräänkuulutetaan harrastustakuu
toiminnan järjestäjän arvopohjaa ja halua organisoida aidosti yhdenvertaisuuteen
ja tasa-arvoon perustuvaa harrastamista. Tutkijat muistuttavat, että huoli
nuorten arjen elinolojen polarisoitumisesta ja syrjäytymisestä on
aiheellinen. Kaikki nuoret eivät ole
taloudellisesti samassa lähtöruudussa. Tällöin kunnan omat palvelut ja
yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa nousevat ensiarvoisen tärkeään
asemaan.
Tekstin referoinut Anja Kuhalampi