maanantai 29. lokakuuta 2018



Juuttuminen ja juurettomuus

Osui silmään Jarkko Salmisen kirjoitus syrjäytymisestä. Salminen viittaa tekstissään Robert D. Putnamiin, jonka mukaan syrjäytyminen voidaan yleisemminkin nähdä kahdenlaisten sosiaalisten suhteiden puuttumisena. Putnam käyttää käsitteitä sitovat suhteet (bonding) ja siltoja rakentavat suhteet (bridging). Bonding suhteet ovat ikään kuin sosiaalinen liima, joka pitää yhteisön koossa ja ihmiset paikoillaan. Bridging suhteet puolestaan ovat kuin silta tai sosiaalinen liukaste, joka mahdollistaa yksilöiden liikkumisen sekä erilaisten esteiden tai rajojen ylittämisen.

Putnam korostaa, että sitovat suhteet ja siltoja rakentavat suhteet ovat sosiaalisen elämän kaksi vastaboolia. Sitovat suhteet ovat hyvä asia silloin kun ne antavat tietoisuuden perheestä, suvusta, kotiseudusta ja yhteenkuuluvuudesta. Mutta ne voivat pahimmillaan kääntyä ylisukupolviseksi ongelmaksi, jos nuori kohtalonomaisesti seuraa vanhempiensa jälkiä, juuttuu paikalleen. Siltoja rakentavat suhteet antavat parhaimmillaan nuorelle rohkeutta lähteä aikuisuuden polulle ja ylittää rajoja. Mutta liikkeelle ei voi pakottaa. Se ei toimi, jos nuoren elämästä puuttuu kiinnittyminen, juuret ja yhteisö, joista ponnistaa.

Syrjäytyminen ei siis ole pelkästään juurettomuutta tai pelkästään paikalleen juuttumista vaan se vaatii molempia. Tällaisessa tilanteessa olevia nuoria uhkaa väliinputoaminen: se ettei heillä ole juuria eikä päämäärää, ei siteitä eikä siltoja, ei yhteisöllistä liimaa eikä liukastetta. Negatiivisessa kierteessä molemmat sosiaalisten suhteiden tyypit vastavuoroisesti heikentävät toisiaan.

Nuoret etsivät kukin yksilöllisiä reittejä tai polkuja kouluun, ammattiin tai ylipäätään aikuisuuteen. Ihanteellinen lopputulos on se, että nuori ottaa vastuun kehittymisestään, kulkemisesta kohti aikuisuutta, eikä palaa takaisin lähtöpisteeseen. Siihen nuori tarvitsee kanssakulkijoita rinnalleen. LUODE-hanke pyrkii toiminnallaan mahdollistamaan nuoren vastuunoton omasta elämästään, silloittamaan teitä tulevaisuuteen.

Anja Kuhalampi

#luodehanke#syrjäytyminen#juurettomuus#osallisuus#nuoret#bonding#bridging

Putnam, Robert D. (2000). Bowling alone. The collapse and revival of American community. New York: Simon & Schuster.


keskiviikko 24. lokakuuta 2018


Vaikuttavuuden avaimet


YLEn A-studiossa 23.10. hämmästeltiin nuorten syrjäytymiseen kohdistuvien hankkeiden määrää. Hieman epäilevään sävyyn puhuttiin hankkeiden tuloksista. Arvostelu kohdistui nimenomaisesti hankkeiden lyhytkestoisuuteen, pirstaleisuuteen ja osin päällekkäisyyksiin. On tarpeellista, että aiheesta käydään keskustelua.

Hankkeiden siiloutumisesta oli huolissaan Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord, joka toisaalta myönsi ongelmien olevan ylempänä rakenteissa. Nordin mukaan rahaa jaetaan konsensus periaatteella - jokaiselle jotakin. ”Ongelmien ilmetessä vain lisätään rahoitusta, mutta useinkaan ei haasteta jo olemassa olevia palvelurakenteita kehittämään toimintaansa” kuvaa Nord. Hän tarkentaa, että hankkeissa tehdään kyllä hienoa työtä, mutta tulokset jäävät vähäisiksi.

Illan toinen vieras Georg Henrik Wrede kertoi kuinka edellisellä hallituskaudella, erityisesti TEM:n toimesta ajettiin nuorisohankkeita yhden ministeriön alaisuuteen. Mutta asia ei edennyt. Syyksi Wrede näkee poliittisen tahdon puutteen, järjestöjen, organisaatioiden ja lobbareiden eriytyneet toiveet ja intressit. Joskin hän mainitsi hyvänä esimerkkinä onnistumisista Ohjaamo-toiminnan, joka saatiin juurrutettua pysyvästi: ”ohjaamot ovat luoneet yhden luukun periaatteen, eli nuori saa yhdestä paikasta kaiken tarvitsemansa tiedon”.

Molemmat vieraat näkivät syrjäytymisen olevan hankalasti hahmotettava asia. Wrede vertasi sitä ameebaan, jonka rajoista on vaikea saada käsitystä. Nordin mielestä yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa on kyllä vilkasta ja ”kaikenlaisia mietintöjä, lausuntoja ja esityksiä nuorten syrjäytymisestä syntyy, mutta konkretia puuttuu”. Wrede ja Nord olivat yhtä mieltä siitä, että hallitukselta ja poliittisilta puolueilta tarvitaan yhteinen selkeä visio, jonka avulla voidaan lähteä etsimään pysyvämpää ratkaisua nuorten syrjäytymiseen. Ilmiö ja ongelma on kyettävä rajaamaan ja kuvaamaan tarkemmin.

LUODE-hankkeen projektipäällikkönä toki peilasin keskustelua monialaiseen toimintaamme. Onko toimintamme irrallista, lyhytkestoista, vaikutuksiltaan epämääräistä? Ei ole. LUODE-hankkeessa olemme saaneet jatkuvuutta hyville käytännöille, joita syntyi jo MUN JUTTU -hankkeessa. LUODE-hankkeen uudet fokukset auttavat sitomaan yhä paremmin toimenpiteitä olemassa oleviin rakenteisiin. Esimerkiksi Koulu ilman seiniä, KIS-pilotti rakentaa toimintansa tukemaan peruskoulun uuden opetussuunnitelmanmukaisia laaja-alaisia opintokokonaisuuksia. Työelämään tutustumisjaksojen (TET ja TTO) kehittäminen muotoutuu olemassa olevien palvelujen puitteissa Lahden kaupungin sivistyksen palvelualueen ja yhdessä opinto-ohjaajien ja oppilaiden kanssa. Lisäksi valtakunnalliset ESR-koordinaatiohankkeet Osuma ja Sokra ovat webinaareissaan ja tapaamisissaan mahdollistaneet jatkuvan vuorovaikutuksen muiden hankkeiden kanssa.

Kaikki hankkeen toimenpiteet ovat syntyneet huolellisessa ja kauaskantoisessa suunnitteluprosessissa. Itse olen sataprosenttisen varma, että juuri suunnitelmallisuus ja hankkeeseemme linkittyvä tutkimus lisäävät vaikuttavuutta. Kun toimintojen arviointi ei ole vain palautelomakkeiden varassa vaan tutkijat ovat mukana kaikessa keskeisessä toiminnassa tekemässä osallistuvaa havainnointia, tulokset ovat selkeämmin osoitettavissa ja levitettävissä.


Anja Kuhalampi
#luodehanke#syrjäytyminen#nuoret#osallisuus#osaaminen#hankkeet



 

Mitä kuuluu?

 
Olimme Paavon kanssa mukana ratkomassa Suomen suurinta ongelmaa 12.10 Allianssi-talolla Helsingissä. Paikalla oli suuri joukko nuorisoalan toimijoita ja saimme kattavasti ideoita ja tietoa työpajoista ja puheenvuoroista. Tapahtuman ideana oli tuoda esiin, että Suomen suurin ongelma on nuorten syrjäytyminen. Esiin nostettiin järjestöjen, kuntien ja seurakuntien arvokasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Tapahtumassa kävi ilmi, että käynnissä on useita kymmeniä eri kanavista rahoitettuja nuorille suunnattuja hankkeita ja projekteja. Huolena oli, että tiedetäänkö mitä tällä hetkellä tehdään, miltä eri projektien muodostama kokonaisuus näyttää ja miten vaikuttavaa tehty työ on. Tapahtuman ytimenä oli luoda yhteistä keskustelua nuorten syrjäytymistä estävistä keinoista ja avata yhteistä keskustelua siitä, mikä toimii, missä on parannettavaa, mistä kannattaisi kokonaan luopua ja mihin yhteiset rahat olisi viisasta panostaa?

 
Tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua erilaisiin nuorisoalan menetelmiin työpajoissa ja ständeillä. Erityisesti ilahdutti pisteet, joissa oli nuoria mukana. Somegameen osallistuminen ja Schoolbuddyn ohjaamana biologian kokeen teko oli mieleenpainuvia.

 
Puheenvuoroissa oli kattavasti nostettu eri aiheita. Pohdittiin mm.että kenellä on kokonaisvastuu rahoituksesta. Kuultiin suoraa puhetta syrjäytymisestä eri näkökulmista sekä pitchausta käynnissä olevista hankkeista. Lisäksi eduskuntapuolueet julkaisivat ratkaisunsa, joilla estetään nuorten syrjäytyminen seuraavalla hallituskaudella.

 
Päivän aikana tuli todettua, että melko pirstaleista ja monimuotoista nuorisoala on. Tilaisuus siis todella tuli tarpeeseen. Tapahtuman jälkeen olikin vähän sekava fiilis ja mietin, että paljon tehdään kaikkialla, mutta miten kokonaisuus näyttäytyy nuorelle?

 
Onneksi nuorelle merkityksellistä on kuitenkin melko pienet asiat - oli tapa, taho tai menetelmä mikä tahansa. Omaa nuoruuttani peilaten listasin mielestäni tärkeitä ja arvokkaita asioita mitä kuka vaan voi tehdä kohdatessaan nuoren.
 
  • Kohdata aidosti ja turvallisesti
  • Hymyillä
  • Kuunnella
  • Ymmärtää erilaisuutta
  • Halata
  • Kysyä mitä kuuluu?
 syysterkuin Elli
 
#luodehanke