keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Kuka suojelee kiusattua?


Hämmentyneenä ja ahdistuneena olen seurannut uutisointia Koskelan tapahtumista, jossa kolme nuorta surmasivat lastensuojelun asiakkaana olevan nuoren pojan. Ehkä eniten kirjoittelussa on vaivannut eri instituutioiden ja viranomaisten ristiriita puheiden ja tekojen välillä.

”Lastensuojelu tekee aina parhaansa suojellakseen jokaista lasta ja nuorta”, vakuuttavat lastensuojelun työntekijät. Samaan hengenvetoon he korostavat ettei lastensuojelu toimi tyhjiössä ja viittaavat koulujen ja oppilashuollon resursseihin. Siis siihen, onko koulupsykologeja, kuraattoreita, terveydenhoitajia ja koululääkäreitä tarpeeksi.Vastuuta sysätään toisiin instanssehin.

Kouluista vastaavat johtajat ja rehtorit eivät esimerkiksi ota Koskela-tapauksessa suoraan kantaa poliisin tietoihin uhrin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta. He antavat kyllä ymmärtää, että tänä päivänä on tehty useita toimenpiteitä koulukiusaamisen kitkemiseksi ja että vakavissa tapauksissa ”olemme moniammatillisessa yhteistyössä poliisin ja lastensuojelun kanssa”.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohto puolestaan kertoo, etteivät kouluviranomaiset voi kommentoida yksittäisen oppilaan asioita. Varsinkaan, kun meneillään on poliisin esitutkinta. Joskin koulun työntekijöiden mielestä sosiaalitoimen väki ei aina kerro heille riittävästi nuoren asioista. Tämän vuoksi koulun työntekijät kokevat usein tekevänsä päällekkäistä työtä sosiaalitoimen kanssa.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista säädetyn lain mukaan vaitioloja salassapitosäädökset estävät sosiaalityöntekijää jakamasta asiakasta koskevia tietoja muutoin kuin asiakkaan luvalla. Kuitenkin hyvin ponnekkaasti ilmaistaan monissa yhteyksissä, kuinka "koulun ja sosiaalitoimen välisen yhteistyön tulee olla avointa vuorovaikutusta" - salassapitosäädökset huomioiden.

Apulaispormestari viestittää, että nuoriin liittyvät tiedot ovat luottamuksellisia eikä niitä siksi pysty kommentoimaan. Hänen näkemyksensä mukaan isossa mittakaavassa yhteiskunnan on pystyttävä suojaamaan sen tarpeessa olevia mutta ”on ymmärrettävä kuitenkin viranomaistoiminnan mahdollisuuksien rajallisuus epätäydellisessä maailmassa.”

Vaikuttaa siltä, että poliisi ottaa ainoana vastuuta myöntämällä epäonnistumisen ja  sanomalla: ”me, yhteiskunta, emme tee tarpeeksi. Lastensuojelun ammattilaiset ovat toistuvasti ottaneet esiin keinojensa ja voimavarojensa riittämättömyyden. Mikään ei silti muutu, perustetaan vain lisää työryhmiä ja pidetään kokouksia”.

 Anja Kuhalampi

#luodehanke#koulukiusaaminen#lastensuojelu#väkivalta#sosiaalitoimi#koulu

torstai 29. lokakuuta 2020

Humanismia yrittäjyyskasvatukseen

Taustaa  

Työelämän murroksessa yrittäjyys nähdään yhteiskunnan kilpailukyvyn avaintekijänä. Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017) on linjannut, että kaikilla kouluasteilla on tarjottava mahdollisuus kehittää yrittäjyydessä tarvittavia tietoja ja taitoja. Yrittäjyyskasvatuksen korostaminen kumpuaa taloudellisen kasvun ja työllisyyden tavoitteista ja sen arvopohjassa näyttäisi painottuvan voittoon tähtäävä tehokkuustavoite.Tässä puheenvuorossa mietimmekin, miltä yrittäjyyskasvatus näyttäisi, jos siihen liitettäisiin hyvinvoinnin ja hyvän elämän arvopohja – ihmisenä kasvu – ja yritystoiminnan ensisijaisena tarkoituksena olisi hyvän tuottaminen ympäröivälle maailmalle (Yunus 2010).

Humanismi tarkoittaa von Wrightin (1976) mukaan etsivää asennetta, joka korostaa ihmisen arvokkuutta, pyrkii hyvään elämään ja on määriteltävä uudelleen kunkin aikakauden elinehtojen mukaan. Humanismin tehtävänä on olla kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti määräytyneiden ilmiöiden havainnointia, kommentointia ja havaintoihin perustuvaa toimintaa.

Nussbaumin (2010) mukaan kasvatuksen tulisi välineellisen voitontavoittelun sijaan kannustaa kriittiseen ajatteluun, mielikuvitukseen ja luovuuteen. Lisäksi kasvatuksen tavoitteena on edistää osallistuvaa asennetta maailman ongelmien ratkaisemiseen ja empaattista suhtautumista muihin. Suominen kuitenkin toteaa (2013, 23), että ”yrittäjyystutkimuksen piirissä pohdintaa ’inhimillisestä kasvusta’ on usein pidetty epärelevanttina – suorastaan outona asiana”. Ehdotamme, että humanistisuuden edistämiseksi olisi yritäjyyskasvatuksessa syytä hyödyntää seikkailu ja taidekasvatuksen lähestymistapoja sekä eri alojen kasvattajien yhteistyötä.

Seikkailukasvatuksesta minäpystyvyyttä ja itsetuntemusta

Kokemuksellinen oppiminen voidaan ymmärtää oppijaa monipuolisesti koskettavana ja
aktivoivana prosessina, joka hyödyntää aisteja, tunteita, elämyksiä, mielikuvia ja mielikuvitusta. Seikkailukasvatus on yksi kokemuksellisen oppimisen muodoista. Beamesin (2017) mukaan seikkailu tarkoittaa ennalta suunniteltuja haastavia kokemuksia, joiden lopputulosta ei tiedetä ja joiden saavuttamiseen vaaditaan jonkinasteisia fyysisiä ja henkisiä ponnisteluita. Kasvatuksella puolestaan viitataan toiminnan tavoitteellisuuteen. Nuoren minäpystyvyyden ja -tietoisuuden vahvistami-
sen sekä reflektointitaitojen kehittämisen voi katsoa olevan seikkailukasvatuksen ja laajassa
mielessä ymmärretyn yrittäjyyskasvatuksen jaettuja tavoitteita. 

Luonto tarjoaa kasvatukselle ympäristön, jossa eteen tuleviin tilanteisiin ei usein ole tarjolla valmista ratkaisumallia. Seikkailukasvatus on usein ryhmämuotoista, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen ja jaetut kokemukset syventävät osallistujan kokemusta. Erilaatuiset toiminnat nuotion sytyttämisestä erämaavaelluksiin tarjoavat kokemuksia, joiden avulla osallistuja pystyy havainnoimaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan uusissa tilanteissa sekä kerryttämään luontosuhdetta edistäviä kokemuksia, mikä on tärkeää ympäristöhuolen aikakaudella. 

Jotta toiminta ei jää pelkäksi fyysiseksi aktiivisuudeksi, kokemuksia tulee käsitellä myös tunnetasolla. Reflektoinnin tavoitteena on lisätä osallistujan tietoisuutta omasta toiminnasta, nostaa esille itselle merkityksellisiä asioita sekä yhdistää kokemuksia ja uusia taitoja arkielämään (Pietilä 2020). Kuvaillessaan tunnekokemustaan esimerkiksi köysilaskeutumisen eri vaiheissa, oppija konkretisoi
omat tunteensa. Ääneen sanottuina tunteista tulee näkyviä ja tiedostettuja. Itsetietoisuuden lisääntyminen rohkaisee soveltamaan opittua myös arkiympäristössä. Seikkailukasvatuksessa merkityksellistä ei siten ole toiminta itse vaan se, miten toimintaa ja kokemuksia pystytään liittämään oppijan kokemusmaailmaan.

Taidekasvatuksesta eheyttävää kokonaisvaltaisuutta ja eettistä ymmärrystä

Taidekasvatuksessa yhdistyvät taiteen kaksi intressiä: kasvatuksellinen, jossa tietoisesti pyritään vaikuttamaan oppijaan, ja avoin päämäärä, jolloin taide ymmärretään itsessään arvokkaana ja merkityksiä täynnä olevana ilmiönä, joka tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia todellisuuden ymmärtämiseen (Pääjoki 2004). Taidekasvatus vahvistaa oppijan tarkkaavaisuutta, reflektointikykyä ja empaattisuutta sekä voi tarjota flow-kokemuksia. Pitkäjänteiseen luovaan prosessiin syventyminen on muuttuvassa työelämässä arvokas taito, kuten ovat taiteelliseen tekemiseen liittyvä epävarmuuden sieto ja rohkea itsensä haastaminen.

Taidekasvatuksessa yhdistyvät osallistava ja voimauttava minäpystyvyyttä korostava asenne sekä toisaalta aktivismiin suuntautuminen, joka korostaa vaikuttamisen mahdollisuutta tärkeiksi havaittuihin ympäröivän maailman kysymyksiin. Taidekasvatus käsittelee kullekin aikakaudelle ajankohtaisia inhimillisiä, sosiaalisia, yhteiskunnallisia ja eettisiä ilmiöitä. Suominen (2016, 16) tähdentää: ”Kun maa
ilma näyttäytyy ristiriitaisena, jakautuneena, uhattuna ja haavoittuneena, silloin tarvitaan taiteellista ja kasvatuksellista toimintaa, joka tavoittelee kaikkia ihmisenä olon osa-alueita”.

Taidekasvatuksen anti yrittäjyyskasvatukselle on ihmisen kokonaisvaltaisen kasvun tavoitteleminen. Taidekasvatuksessa kehitetään yhteistyötaitoja, voimautumista kriittiseen, eettiseen ja poliittiseen vuoropuheluun ympäröivän maailman kanssa sekä vaikuttamista merkitykselliseksi havaittuihin kysymyksiin. Yrittäjyyskasvatus korostaa samankaltaisia valmiuksia: luovuutta, rohkeutta ja toimintaa mahdollisuuksien maailmassa. Taidekasvatus kommentoi yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita myös kriittisesti: ihmisenä kasvamista ei ole syytä pienentää vain hyödyn nimiin työelämätaidoiksi tai yrittäjyysvalmiuksiksi. Ympäristön, yhteiskunnallisen toimijuuden ja tasavertaisuuden kysymykset ansaitsevat erityistä huomiota, kun taidekasvatuksesta ammennetaan yrittäjyyskasvatukseen.

Humanistinen yrittäjyyskasvatusmalli

Edellä tavoitteenamme oli yrittäjyyskasvatuksen funktionaalisten, toimeliaisuuteen ja taloudelliseen hyötyyn tähtäävien tavoitteiden törmäyttäminen seikkailu- ja taidekasvatuksen ihmisenä kasvamisen, elämäntaitojen oppimisen tavoitteiden kanssa. Tuloksena on humanistinen yrittäjyyskasvatuksen malli. Mallissa yhdistyvät yrittäjyyskasvatuksen (Lackéus 2016), seikkailukasvatuksen (Beames 2017) ja taidekasvatuksen (Suominen 2016) yhteiset teemat: 1) yksilö, 2) yhteistyö, 3) toiminta ja 4) uutta luovat mahdollisuudet. 

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa tärkeintä on vahvistaa inhimillisen hyvinvoinnin ja hyvän elämän arvopohjaa kestävässä yhteydessä ympäröivään maailmaan. Kasvatuksen tavoitteena ei ole sopeuttaa nuoria olemassa olevaan vaan rohkaista heitä rakentamaan hyvää elämää ja sitä mahdollistavaa yhteiskuntaa.

Yksilö

Yrittäjyyskasvatuksessa oppijana on yksilö, jonka yrittäjämäisiä taitoja kuten itsetuntemusta, minäpystyvyyttä, motivaatiota ja sinnikkyyttä halutaan kehittää. Kasvatuksen tavoite on tunnistaa ne yksilön osaamiset, joilla voi luoda itselle taloudellista hyötyä.

Seikkailukasvatus korostaa yksilön omaa halua ja päätösvaltaa, sitä mikä on itselle merkityksellistä, mihin on sisäistä motivaatiota ja mitä haluaa kehittää itsessään. Tavoitteisiin vastataan turvallisessa ympäristössä aikaisempaa osaamista rikastavin haastein. Tämä edellyttää haasteen ja osaamisen tasapainoa. 

Taidekasvatus avaa ”kolmannen tilan”, jossa on mahdollista tutkia omaa itseään ja suhdetta ympäristöön erilaisin luovin keinoin. Se kannustaa minän vuoropuheluun ympäröivän maailman kanssa ja vahvistaa tekijässä taitoja, kuten kokonaisuuksien hahmottamista, syventymistä ja kärsivällisyyttä. Lisäksi taide tukee tunteiden tiedostamista ja auttaa sanallistamaan kokemuksia. 

Humanistisen yrittäjyyskasvatuksen ytimessä on oppijan tietoisuuden herättäminen siihen, millaisena tämä näkee ympäröivän maailman ja omat vaikutusmahdollisuutensa. Vastaavatko yrittäjyysideologian kasvutarinat nuoren omia tavoitteita, ja millaisia mahdollisuuksia on niiden kriittiselle tarkastelulle? Seikkailu- ja taidekasvatus tarjoavat välineitä emotionaalisiin kokemuksellisiin oppimistapahtumiin sekä merkitysten rakentamiseen vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa.

Yhdessä

Yrittäjyyskasvatuksessa yhteistyön näkökulmana korostuu se, miten mobilisoida ja hyödyntää muita saavuttaakseen omat tavoitteensa. Yhteistyö käsitetään sen perusteella, miten saa muut motivoitua mukaan.

Seikkailukasvatuksessa vuorovaikutus ja yhteistyö muiden kanssa on usein välttämätöntä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistyön merkitys syntyy kokonaisvaltaisena ja vuorovaikutuksellisena kokemisen, tunteiden, haasteiden ja elämysten sikermänä.

Taidekasvatus opettaa kohtaamaan toisia ja ympäröivää maailmaa toisen asemaan asettuen. Keskeistä on ihmisen kohtaaminen samanarvoisena ja itsessään arvokkaana. Muita ihmisiä ei nähdä välineinä tai kilpailijoina suhteessa omiin tavoitteisiin. Taiteen tekemiseen, samoin kuin seikkailuun, liittyy myös yhdessä tekemisen ilo, joka jo sellaisenaan voi riittää motivoimaan toiminnan pariin. 

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa oppiminen erilaisissa autenttisissa ympäristöissä, vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa yhdistävät toiminnan, sen tuloksen ja tulkinnan kokemukselliseksi oppimiseksi. Sivutuotteena syntyy parhaimmillaan iloa, yhteistä innostusta, yhteenkuuluvuutta ja empatiaa. Nämä auttavat havaitsemaan, kuinka antaa oma panos sekä ryhmän että muiden ihmisten yhteiseksi hyväksi.

Toiminta

Yrittäjyyskasvatuksessa korostetaan nopeaa tilaisuuksiin tarttumista epävarmuuden ja riskin uhallakin. ”Hulluissa” kokeiluissa katsotaan piilevän oppimisen ja innovaatioiden mahdollisuus.

Seikkailu kertoo jo määritelmällisesti, että kyseessä on haaste, jonka lopputulosta ei ennalta tiedetä ja josta suoriutuminen vaatii toimintaa. Seikkailukasvatus avaa mahdollisuuksia rohkaistua toimimaan, kohdata epävarmuutta, oppia ja myös kokea onnistumisia. 

Taidekasvatus opettaa epävarmuuden sietokykyä. Työskentelyn kaaren ja valmiin lopputuloksen hahmottaminen etukäteen ei aina ole mahdollista, mutta pitkäjänteinen työskentely opettaa heittäytymistä ja prosessin voimaan luottamista, ja parhaimmillaan myös flown kokemista tekemisen kautta. 

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa oppimisen kannalta keskeistä on, miten toimintaa, kokemuksia ja tunteita opitaan sanallistamaan ja liittämään aiempiin kokemuksiin. Reflektoinnin tavoitteena on lisätä oppijan tietoisuutta ja vastuullisuutta omasta toiminnasta, nostaa esille itselle merkityksellisiä asioita, yleistää kokemuksia muissa ympäristöissä toimimiseen ja tunnistaa omia vaikutusmahdollisuuksia. Kriittistä ajattelua sekä eettistä ja yhteiskunnallista havainnointia tarvitaan jo ennen toimintaan aktivoitumista.

Mahdollisuus

Yrittäjyyskasvatuksessa luovuus, mahdollisuuksien havaitseminen ja ongelmanratkaisukyvyt ovat tärkeitä tavoitteita. Muiden asemaan asettuminen sekä ympäristön tarjoamien tilaisuuksien tunnistaminen kiinnittyvät yrittäjyyskasvatuksessa usein hyödyn ja rahallisen arvonluonnin tavoitteisiin. 

Seikkailukasvatuksessa käytännölliset haasteet opettavat kykyä luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun. On tultava toimeen saatavilla olevilla välineillä uusissa tilanteissa,
joissa on paljon erilaisia toimintavaihtoehtoja eikä yhtä ainoaa oikeaa vastausta ole etukäteen
tiedossa. Mahdollisuuksiin tarttuminen ja ratkaisujen löytäminen on avain seikkailuista selviämiseen. 

Taide herättää uusia ajatuksia ja rohkeita ideoita sekä antaa luovan tavan avata ja käsitellä vaihtoehtoisia näkymiä. Taidekasvatuksessa keskeistä on itsenäinen, kriittinen ajattelu, joka ei tähtää lyhyen aikavälin tuloksiin. Pyrkimyksenä on myös tuoda esiin tasaarvoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnalliseen muutokseen liittyviä kysymyksiä.

Humanistisessa yrittäjyyskasvatuksessa arvonluonnin mahdollisuuksia tarkastellaan tasa-arvoisen sosiaalisen hyvinvoinnin viitekehyksestä. Kriittisen pedagogiikan hengessä on tärkeää, että lapset ja nuoret herätetään kyseenalaistamaan ’itsestäänselvyyksiä’ ja rakentamaan omanlaistaan käsitystä yrittäjyydestä ja sen mahdollistamasta hyvinvoinnin maailmasta.

Yhteenveto

Olemme puheenvuorossa tarjonneet yrittäjyyskasvatuksen taloudellisen kasvun ja tehokkuuden tavoitteiden rinnalle humanistisia ihmisenä kasvamisen, hyvän elämän ja hyvinvoivan yhteiskunnan tavoitteita seikkailu- ja taidekasvatuksesta ammentaen. Joutsenvirtaa ym. (2020) lainaten kasvatuksessa tarvitaan tähyilyä kohti ylevämpää sen sijaan, että keskitytään varmistamaan nykytilan jatkuminen.
Tässä puheenvuorossa on tarjottu rakennuspalikoita humanistisen yrittäjyyskasvatuksen käytäntöjen perustaksi. Tähyily kohti ylevää kaipaakin seuraavaksi humanistisen seuraavaksi humanistisen
yrittäjyyskasvatuksen konkreettisten toimintamallien rakentamista ja kokeilemista eri alojen
osaajien yhteistyönä.

Puheenvuoro on ilmestynyt Nuorisotutkimuslehdessä 2/2020
#luodehanke#yrittäjyys#taidekasvatus#seikkailukasvatus#yrittäjyyskasvatus#uusityö#tulevaisuus

Tuija Oikarinen, Suvi-Jonna Martikainen, Laura Mellanen,  
Hilkka Laakso, Anja Kuhalampi, Eemeli Hakoköngäs, Paavo
Heinonen, Piia Välimäki-Kleemola, Elli Keisteri-Sipilä & Elina Elme

perjantai 9. lokakuuta 2020

LUODE-hanke nuoren silmin

Koulu ilman seiniä, osa 2 


Hei, olen Sanni Kummala ja opiskelen Vierumäellä ammatillista perustutkintoa liikuntaneuvojaksi. Olen kiinnostunut luonnosta ja siellä liikkumisesta. Tykkään työskennellä ihmisten parissa ja mielestäni tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tässä blogissa käyn läpi omia kokemuksiani Luode-hankkeen aikana ja mitä olen kokemuksista oppinut.

Olin mukana Luode-hankkeen järjestämässä Koulu ilman seiniä (KIS)-projektissa yläasteella luokkani kanssa vuonna 2018 syksy-2019 kevät. Kaiken muun toiminnan lisäksi kävimme melonnan ABC kurssin Päijänteellä ja vaellusretkellä Repoveden kansallispuistossa, joista on jäänyt muistoihin tosi siistejä unohtumattomia kokemuksia. Ysiluokan alussa melontaretkellä meloin ensimmäistä kertaa, näimme kiiltomatoja pimeässä, tutustuimme toisiimme ja söimme hyvin. Nukuimme teltassa ja teimme ryhmäyttäviä harjoitteita, jotka kehittivät meidän luokkahenkeä.

Kirjoitimme retken aikana pieneen vihkoon päiväkirjaa päivistä ja pohdimme mitä olemme oppineet itsestämme, toisistamme ja retkeilystä. Tässä 15-vuotiaan Sannin kirjoittamia oivalluksia vihkoon retkellä, ‘’Opin havainnoimaan tilanteita, joista opin.’’, ‘’Opin luottamaan omiin taitoihini ja siihen, että selviän tilanteessa kuin tilanteessa.’’, ‘’Löysin omia vahvuuksia (sosiaalisuus).’’ Kun löysin vihkon ja luin näitä lauseita, ajattelin että ‘’Vau!’’, osasin jo silloin käsitellä ja oivaltaa omia pehmeitä taitojani.

KIS-projekti on upeinta mihin olen koulussa päässyt mukaan. Opin paljon, siitä kuinka luonnossa tulee toimia ja kuinka siellä voi selvitä monia päiviä. Löysin hyviä uusia ystäviä ja retkillä oli mukana huippu ohjaajat. Myös pehmeät taitoni ovat projektin myötä vahvistuneet ja nykyään osaan ymmärtää muita ihmisiä ja itseäni paremmin. Olen saanut lisää näkökulmia moniin eri asioihin ja ylittänyt itseni monesti. Koen itseni vahvemmaksi ja rohkeammaksi nyt. Luode-hankkeen tapa opettaa ja antaa oivaltaa asioita on innostava ja hyvä. Esimerkkinä voin kertoa itsestäni. Vaihdoin yläasteella vieraaseen kouluun ja pääsin mukaan KIS-projektiin, projektin kautta pääsin luokkaani sisälle todella nopeasti. Kun vuosi oli ohi ja projekti sai päätöksensä, olin vielä enemmän kiinnostunut luonnossa liikkumisesta ja retkeilystä. Koen myös ajatusmaailmani kehittyneen. 

Syksyllä 2019 pääsin Suomen Urheiluopistoon opiskelemaan liikuntaneuvojaksi, jota ennen lähdimme vielä KIS-projektissa olleiden oppilaiden vapaaehtoisten sekä Paavon,Elinan (OBF) ja Jyrkin (OBF) kanssa vapaaehtoiselle melontaretkelle Päijänteelle. Tällä retkellä pohdimme omaa luontosuhdettamme ja sitä, mitä nuori voi saada luonnossa vietetystä ajasta. 

Osallistujasta työharjoittelijaksi 

Luode-hankkeen kautta olen oppinut paljon uutta ja saanut paljon hyvää. Jo yläasteella innostuin seikkailukasvatuksesta ja Paavon työstä, jonka takia hakeuduinkin toisena opiskeluvuotena Paavo Heinoselle LUODE-hankkeen työharjoitteluun. Tämän parempaa työssäoppimisen paikkaa ei minulle voisi olla. Hakeuduin juuri Paavolle työssäoppimisen jaksolle, koska mielestäni hänellä on hyvä tapa neuvoa ja ohjata ihmisiä. Halusin myös tietää kuinka paljon valmisteluja ja suunnittelua retki/ohjaus luonnossa vaatii. Osa syy oli myös se, että tiesin Paavon työskentelevän Vierumäellä, jossa minäkin olen opiskelijana.

Hain Luode-hankkeeseen työharjoitteluun, jotta näen haluanko todella tehdä tulevaisuudessa töitä luonnossa ja nuorten kanssa. Mielestäni tällainen työ, jossa saa työskennellä ihmisten kanssa ja liikkua luonnossa on motivoivaa, se tuo itsellenikin energiaa. Työssäoppimisen aikana olen tehnyt monia erilaisia tehtäviä, kuten ohjannut nuoria luonnossa, ollut mukana suunnittelemassa projekteja ja pohtinut kuinka omia hyviä kokemuksiani luonnosta voisi jakaa muille nuorille. Tämä harjoittelujakso on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen oppinut paljon hanketyöstä; mitä se tarkoittaa ja mitä kaikkea täytyy tehdä ennen projektia ja sen jälkeen.

Loppujen lopuksi Luode-hankkeessa mukana oleminen on opettanut minulle ennakkoluulottomuutta, omatoimisuutta ja rohkeutta tehdä ja toteuttaa asioita, joista pitää. Koen että olen kasvanut tämän hankkeen avulla ja oppinut uusia taitoja elämään. 

 

Hyvää syksyä, 

Sanni

#luodehanke#nuoret#luonto#oppimisympäristö#laaja-alaisetoppimiskokonaisuudet




lauantai 27. kesäkuuta 2020

Valon kuvaamista


Pitkospuut, Lotta Hiitelä
Luode-hanke järjesti neljän viikon mittaisen luontokuvausta älypuhelimella verkkokurssin keväällä 2020. Kurssin suosio yllätti meidät järjestäjät ja muokkasimme kurssin rakennetta niin, että pystyimme ottamaan kurssille mukaan jopa 120 osallistujaa. Mahtavaa oli se, että kurssilaisia oli Haminasta Ivaloon, joten kurssi tavoitti nuoria hyvin riippumatta missä he asuvat. Koulutuksen ohjasi  valokuvaaja ja opettaja Susanna ”Suski” Mikander. 

Varjo, Vilma Helimäki
Jokaiselle viikolle oli teema ja aiheesta julkaistiin sähköiset oppimateriaalit   maanantaisin. Viikonlopuksi julkaistiin teemaan sopiva kuvaustehtävä. Tehtävät palautettiin omaan kansioon ja niistä sai koulutuksen päätyttyä palautteen. Lisäksi kurssilaisilla oli mahdollisuus liittyä suljettuun facebook-ryhmään ja jakaa siellä myös omia kuviaan. 

Muurahainen, Jessica Helen-Ojanen
Ilmoittautumisen yhteydessä osallistujat kertoivat toiveita ja tavoitteita kurssille. Monella tavoitteena oli oppia perusasioita liittyen valokuvaamiseen kännykällä. Useat kaipasivat ideoita sommitteluun, valon ymmärtämiseen, vinkkejä maisemakuvaukseen, yksityiskohtien kuvaukseen sekä  eläinten kuvaamiseen.  Haluttiin myös oppia tallentamaan liikettä, tunnetta ja tunnelmaa. 

Auringonlasku, Malla Koivisto
Luontokuvauksen kuukauden kestävällä kurssilla tutustuttiin luontokuvauksen eri tyyleihin maisemakuvauksesta makrokuvaukseen. Saatiin perustiedot sommittelusäännöistä, joita pääsi kuvaustehtävien kautta kokeilemaan käytännössä. Kurssilla opeteltiin näkemään valon eri ominaisuuksia luonnossa ja toteutettiin kuvausprojekteja eri aiheista. Aiheena saattoi olla esimerkiksi lähikuva luonnosta, taidekuva, maisema, eläin, retkiruoka, nuotio tai ulkoilulajit. Lisäksi opeteltiin käyttämään kuvankäsittelyaplikaatioita omalla mobiililaitteella. 

Kimmellys, Iiris Lepistö
Kurssilaisten palautteessa tuli ilmi, että kurssista pidettiin ja se oli erikoiseen etäkevääseen hyvin soveltuva, voimauttava ja helposti itsenäisesti toteutettava. Kurssin läpikäyneet saivat kurssin loputtua todistukset. Kurssin sisältö oli yhden opintopisteen arvoinen ja osa kurssilaisista pystyi hyödyntämään koulutusta opiskeluissaan. Palautteessa todettiin, että verkossakin voi oppia kaikenlaista ja omaan tahtiin opiskelu antoi tilaa luovuudelle. Viikottaiset teemat toivat rakennetta ja jämäkkyyttä opiskeluun. Monet pitivät siitä, että kurssin aikana sai jakaa omia kuvia facebookiin ja saada muilta palautetta.

Kurssilla otettiin mahtavia ja monipuolisia kuvia. Luontotunnelmat ympäri Suomea saivat taas oivaltamaan, että meillä on täällä paljon nähtävää, koettavaa ja kuvattavaa.


Taidelampi, Säde Kuusisto
Teksti Elli Keisteri-Sipilä
#luodehanke#valokuvaus#taidelähtöisetmenetelmät#luovuus#nuoret