Taidekasvatuksen suhde ympäristöön

Anniina Suominen on toimittanut erittäin kiinnostavan teoksen taidekasvatuksen suhteesta ympäristökysymyksiin ja tasa-arvon toteutumiseen. Teoksen nimi Taidekasvatus ympäristöhuolen aikakaudella kertoo esseiden läpileikkaavasta teemasta. Kirjoittajat herättävät keskustelua taidekasvatuksen mahdollisuuksista ekodemokratian ja yhteiskunnan tasa-arvoisuuden edistäjänä.

LUODE-hankkeen näkökulmasta aihepiiri asettuu EU:n määrittelemiin kestävän kehityksen ja yhdenvertaisuuden horisontaaliperiaatteisiin, joissa korostuvat tavoitteet lisätä nuorten kiinnostusta luontoa kohtaan ja vahvistaa heidän ympäristövastuullisuuttaan sekä rakentaa yhdenvertaisuutta ja toimia sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisesti. Teos antaa runsaasti ajattelemisen aihetta näistä perspektiiveistä.

Suominen kuvaa johdannossa, kuinka ihmiskuntana olemme nykyään hyvin tietoisia niistä haasteista ja uhista, joita maapallon ekologisen tasapainon järkkyminen ja resurssien suhteeton käyttö aiheuttavat. Viime vuosikymmenien aikana taidekasvatuksen yhteydessä on keskusteltu ympäristökasvatuksesta, ympäristötaiteesta, ympäristötaidekasvatuksesta, ympäristöpolitiikasta, kierrätyskäytännöistä ja ympäristön tuhoutumisesta.

Suomalaisen taidekasvatuksen traditiot ovat Suomisen mukaan kansainvälisesti tarkastellen erityiset. Vaikka lähestymistavat ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet, on suomalaisessa taidekasvatuksessa säilynyt yhteiskunnallisen vastuun ja tiedostavan eettisyyden traditio. Tasa-arvoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja demokratiaan liittyvien kysymysten esille tuominen on mukana suomalaisessa taidekasvatuksessa. ”Tämä painotus on ainutlaatuinen, jos sitä verrataan esimerkiksi kansainväliseen kehitykseen”, kirjoittaa Suominen.

Kirjan esseissä viitataan aktivismipedagogiikkaan, kriittiseen pedagogiikkaan sekä ekososiaaliseen oikeudenmukaisuuskasvatukseen. Rivien välistä voi lukea tutkijoiden ja taidekasvattajien syvän huolen ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnista. Taidekasvattajat ja taiteilijat työskentelevät monialaisesti tieteen ja taiteen rajapinnoilla sekä pyrkivät toiminnallaan vastaamaan yhteiskunnan ja yksilöiden tarpeisiin.  

Kun LUODE-hankkeessa pyrimme luomaan uudenlaista mallia, jossa taidekasvatus, seikkailu- ja elämyspedagogiikka törmäytetään yrittäjyyskasvatuksen perinteisiin, tulisi mielestäni antaa tilaa taidekasvatuksen sisältämille ympäristö- ja tasa-arvo kysymyksille.

Taide, taidekasvatus antaa eheyttäviä kokonaisvaltaisia kokemuksia. Suominen tähdentää: ”Kun maailma näyttäytyy ristiriitaisena, jakautuneena, uhattuna ja haavoittuneena, silloin tarvitaan taiteellista ja kasvatuksellista toimintaa, joka tavoittelee kaikkia ihmisenä olon osa-alueita”.

Anja Kuhalampi

#luodehanke#taidekasvatus#ympäristökasvatus#elämyspedagogiikka#kestäväkehitys#tasa-arvo#yhdenvertaisuus#osallisuus#ilmastonmuutos#oikeudenmukaisuus

Suominen Anniina (toim.): Johdanto. Taidepedagogisia, taiteellisia, tutkimuksellisia ja filosofisia perspektiivejä ekososiaaliseen oikeudenmukaisuuskasvatukseen. Teoksessa Taidekasvatus ympäristöhuolen aikakaudella - avauksia, suuntia, mahdollisuuksia (2016). Helsinki. Taiteen laitos.