Yksikin aikuinen riittää

"Hän antoi aikaansa, sain kokea sellaista kannustamista ja lempeyttä, jota en ollut koskaan saanut kotoani."

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 12.1.2020 pohditaan, miten auttaa niitä nuoria, jotka jäävät opiskelun ja työelämän ulkopuolelle. Tämä ulkopuolelle ajautuminen on usein seurausta lukuisista vastoinkäymisistä ja huonoista lähtökohdista, joista muodostuu vuosien mittainen sotkuinen vyyhti. Omin avuin sieltä ei useinkaan nousta.

Pääkirjoituksessa todetaan, että nuorille on kyllä tarjolla monenlaisia palveluja, mutta yksilön kohdalla palvelujärjestelmä alkaa toimia vasta kun tilanne on kriisiytynyt. Korjaavat toimet tulevat usein auttamattomasti myöhässä.

Helsingissä on aloitettu kunnianhimoinen ohjelma, jolla kaupunki pyrkii tarttumaan riskitekijöihin nuoren elämässä jo hyvissä ajoin. Yksi hyvin yksinkertaiselta kuulostava tavoite on, että jokaisella helsinkiläisnuorella on vähintään yksi aikuinen, jolle voi puhua ongelmistaan. Jos se ei ole äiti tai isä, se voi olla joku muu.

Tämä asia nousi mieleeni kun luin artikkelin kirjailija Taija Tuomisesta, joka kertoo selvinneensä ”perhehelvetistä” äidinkielen opettajansa tuella ja kannustuksella. Taijan elämä oli täysin tuuliajolla, kun hän nuorena ilmoittautui iltalukioon. Koulu olisi kenties saattanut jäädä kesken mutta lukion äidinkielen opettajan kohtaaminen oli käännekohta hänen elämässään:

- Hilja antoi aikaansa, sain kokea sellaista kannustamista ja lempeyttä, jota en ollut koskaan saanut kotoani, kirjoittaa Taija Tuominen.

Opettaja oli ensimmäinen ihminen, jolle Taija pystyi kertomaan kauheuksista kotona. Hilja auttoi Taijaa löytämään oman luovuutensa ja kanavoimaan sen oikein. Ainoastaan olemalla hänelle läsnä ja tavoitettavissa. 

Toinen tositarina, joka tulee mieleen, on oululaisesta poliisista, joka kerta toisensa perään haki saman nuoren pojan pahanteosta ja joka puhui aina kohteliaasti ja kannustavasti sekä pyysi poikaa toistuvasti miettimään, mitä hän oikein elämältään halusi. Vuosia myöhemmin pojan jo ollessa ihan kelpo ammatissa, hän tapasi sattumoisin tämän konstaapelin ja silmät kyynelissä kiitti ja kysyi:

- Kuinka ihmeessä sinä aina jaksoit minuun uskoa, luottaa siihen, että parannan tapani?

LUODE-hankkeessa olen päässyt läheltä seuraamaan miten taitavia nuorten kanssa työskentelevät vetäjämme ovat. Heitä voisi kutsua kohtaamisen ammattilaisiksi, jotka osaavat kuunnella, pysähtyä, rohkaista. Kiitos Paavo, kiitos Elli, Elina ja muut!

Yksikin kuunteleva ja läsnäoleva aikuinen voi riittää katkaisemaan negatiivisen kierteen nuoren elämässä.

Anja Kuhalampi

#luodehanke#nuortensyrjäytyminen#nuorisotyöttömyys#nuortenpalvelut#läsnäolo